Luin Kalevan lukijakirjoituksen (27.3.) ”Kiusaaminen pakotti siirtymään kotikouluun”.
Koulupoliisina olen tekemisissä päivittäin koulujen kanssa joko laillisuuskasvatusoppituntien merkeissä tai koulussa ilmenneen pitkäkestoisen kiusaamisen tai epäillyn rikoksen johdosta.
Monissa tapauksissa koulupoliisin väliintulo on lopettanut kiusaamisen. Lapsille tulee myös kertoa heidän omat vastuunsa ja velvollisuutensa sekä tekojen mahdolliset seuraukset. Näistä kannattaa puhua myös kodeissa. Läheskään kaikki lapset eivät edes tiedä olevansa vahingonkorvausvelvollisia jo hyvinkin nuorena alaikäisenä, jo noin seitsemänvuotiaana.
Kirjoituksessa kerrotaan, että ”koulun toiminta kiusaamisen ja väkivallan lopettamiseksi on ollut riittämätöntä” ja että ”luokassa tilanne ei kuulemma ole näkynyt päälle päin, joten siihen ei voitu puuttua”.
On totta, että valitettavan paljon on kiusaamistapauksia, joista lapsi ei kerro reaaliaikaisesti tai ollenkaan koulun henkilökunnalle.