Erityisopettaja Satu Törmä kirjoittaa (Kaleva 5.1./Lukijalta) koulua käymättömistä nuorista. Hän on pahoillaan siitä, ettei lastensuojelulla ole enää mahdollisuutta ottaa huostaan tällaisia nuoria, jolloin he kävisivät ainakin peruskoulun loppuun.
Olen itse koulua käymättömän nuoren äiti. Äiti, joka joutui taistelemaan uupuneelle ja masentuneelle lapselleen apua terveydenhuollosta, koska ratkaisuksi tarjottiin vain huostaanottoa.
Asetelman järjettömyyden ymmärtää ehkä parhaiten, jos nuoren tilalle kuvittelee työuupumukseen sairastuneen aikuisen. Uhataanko uupunutta tai työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutunutta aikuista sillä, että jos et käy töissä, joudut eroon perheestäsi kunnes työnteko taas alkaa sujumaan? Vähätelläänkö aikuisen uupumusta väittämällä sen olevan vain ikävien velvollisuuksien pakenemista? Lapseni ja perheemme sai osakseen kaikki nämä vähättelyt ja uhkaukset.
Kysynkin, kumpi on etusijalla: lapsen terveys vai koulunkäynti? Uupuneen aikuisen kohdalla terveys hoidetaan ensin.