Koulu ilman opettajia olisi kuin kynttilä ilman tulta.
Nykytila koulumaailmassa ei houkuttele tulevaa ammattia suunnittelevaa hakeutumaan opettajankoulutukseen.
Nykyhetken Pisa-tilanne ei johdu opettajien loppuun saakka yrittämisen ja ponnistelujen puutteesta, vaan jatkuvista uusiutuvista utopistisista opetussuunnitelmista ja useista muistakin muuttumisista – kännykät, AI, some, asenteet, motivaation puute ja niin edelleen.
Ainoa todellinen suunnanmuutos nousevaksi on opettaja, jonka arvostus ja auktoriteetti tehdään ehdottomaksi!
Taaksepäin ei voi elää. On mentävä eteenpäin, mutta kokemuksista oppia ottaen uusien haasteiden kanssa.
Opettajat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan koulutuksen moottorit. Tosin tekoäly on kiistatta tullut jäädäkseen ja laajentuakseen, mutta sen on muodostuttava opettajien palvelijaksi, ei korvaajaksi. Sanomattakin on selvää, kuinka tärkeää ovat opettajahuoneen harmoninen yhteishenki ja rehtorin jämäkkä rooli ja tuki opettajille.
Muutos ei kuitenkaan onnistu ilman vanhempien ja koulun samaan hiileen puhaltamista, ja yhteisestä huolesta tulevien päättäjien onnistuvasta kouluttamisesta.
Erinomainen keksintö tähän oli Helmi, jonka keksivät ja kehittivät Pöllönkankaan silloisen yläasteen matematiikan opettajat Ari Järviluoma ja Juha Ruhkala. Sen levitessä Suomen kouluihin se siirtyi kouluamme suurempiin ympyröihin muuttaen nimeään ensin Reissuvihkoksi ja myöhemmin Wilmaksi, jolla on tällä hetkellä kaksi miljoonaa käyttäjää.
Koulu on ponnahduslauta lasten tulevaisuuteen. Onnistuvaan koulutukseen vaaditaan opettajien laaja-alainen koulutus ja henkilökohtaisesti suorastaan kutsumus opettajan ammattiin, sekä rehtorin ja vanhempien tuki. Toivotan heille onnistumista!
Optimistisesti 55 vuoden koulukokemuksella
Veikko Vaarala
senioriopettaja, Oulu