Metsähallituksen metsätalouspuolen aluejohtaja Kalle Eerikäinen kirjoitti kommentissaan (Kaleva 10.9./Lukijalta), että Metsähallitus toimii vastuullisesti ja huomioi luonnon monimuotoisuuden kaikissa toimissaan, ja että luontoarvoiltaan merkittävät kohteet jätetään aina hakkuiden ulkopuolelle.
Toistuvasti pelkästään Kainuun maakunnan alueella tulee kuitenkin ilmi hakkuita, jotka Metsähallitus on tehnyt luontoarvoiltaan merkittäviin kohteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon Kuhmon Lammasjärvi, Suomussalmen Luolavaara, Suomussalmen Syväjärvenkangas, Paljakka Puolangalla, Karttimojoki Suomussalmella, Mörkölä Hyrynsalmella, Yli-Vuokki Suomussalmella, Oulujärven saaret, Leväsenkangas Kajaanissa sekä raakkujoki Kainuussa (joen tarkkaa sijaintia ei raakkujen vuoksi voi kertoa).
Ja viimeisimpänä esimerkkinä julkisuuteen nousivat tämän kevään Iso Kaupinvaaran hakkuut, joista oli siis juuri neuvoteltu luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Järjestöjen mielestä hakkuita ei olisi pitänyt toteuttaa, ja yleensä tällaiset erimieliset kohteet on jätetty rauhaan ja neuvotteluja on jatkettu. Nyt näin ei tehty, vaan hakkuut arvokkaassa kohteessa aloitettiin välittömästi neuvottelujen päätyttyä.
Metsähallituksen hakkuut ovat varsin intensiivisiä talousmetsissäkin. Voimassa olevan luonnonvarasuunnitelman mukaan hakkuita tehdään Pohjanmaa-Kainuu-alueella aiempaa suunnitelmakautta enemmän. Vaikka Metsähallitus toteuttaa Eerikäisen mukaan hakkuunsa metsälakia, metsäsertifiointia ja Metsähallituksen omia metsänhoito- ja ympäristöohjeita noudattaen, tämä ei kaikissa tilanteissa riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Nykyinen metsälainsäädäntö on nimittäin monilta osin puutteellista: laki ei esimerkiksi velvoita jättämään hakkuiden ja vesistöjen väliin riittävän leveitä suojavyöhykkeitä.
Eerikäinen viittaa kirjoituksessaan myös suojeltavien vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteereihin. Pääministeri Orpon hallitus on linjannut vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteeristöstä, ja kriteerit on laadittu tarkoituksellisesti niin tiukoiksi, etteivät ne rajoittaisi hakkuita.
Tutkijat ovat nämä kriteerit tyrmänneet. Siksi valtion metsissä vastuullista olisikin perustaa suojelu- ja hakkuupäätökset tutkittuun tietoon. Kun hallitus nyt budjettiriihessä vielä linjasi Metsähallituksen tuloutustavoitteen nostosta, paine jo nykyiselläänkin kestämättömän hakkuutason nostamiselle on kova.
Vielä on matkaa siihen, että valtion metsien hoidossa oltaisiin kestävyys- ja vastuullisuusasioissa edelläkävijöitä. Sille tielle kannattaisi kuitenkin suunnata.
Tiina Elo
kansanedustaja (vihr.), maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, Espoo
Silja Keränen
DI, Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja, Kajaani