Kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Tiina Elo ja Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja Silja Keränen ottivat kantaa Metsähallituksen hakkuiden kestävyyteen ja viittasivat Suomussalmen Iso Kaupinvaaran kesäkuisiin monikäyttömetsien hakkuisiin (Kaleva 8.9./Lukijalta). Koska mielipidekirjoitus sisälsi virheellisiä päätelmiä ja väittämiä, on niitä syytä oikaista.
Toteutamme hakkuut metsälakia, metsäsertifiointia ja Metsähallituksen omia metsänhoito- ja ympäristöohjeita noudattaen. Luonnon monimuotoisuus huomioidaan metsätalouden toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet jätetään aina metsänkäsittelyjen ulkopuolelle.
Valtion monikäyttömetsien hakkuitten kestävyyden varmistaa luonnonvarasuunnittelu, joka on Metsähallituksen keskeisiä sidosryhmiä osallistava, vakiintunut toimintatapa. Pohjanmaa-Kainuun kaudelle 2023–2028 laadittu luonnonvarasuunnitelma linjaa kestävän vuotuisen hakkuusuunnitteen tasoksi 2,6 miljoonaa kuutiometriä ainespuuta.
Ensimmäistä kertaa Metsähallituksen historiassa laskelmissa otettiin huomioon myös valtion monikäyttömetsille asetettu hiilinielun kymmenen prosentin lisäystavoite vuoden 2018 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Hiilinielun kehittäminen edellyttää oikea-aikaisia ja oikein mitoitettuja hakkuita. Niin kasvatushakkuut kuin uudistuskypsien metsien päätehakkuut on toteutettava ajallaan.
Kirjoituksessa viitataan myös Iso Kaupinvaaran hakkuisiin. Hakkuusuunnitelmaan tehtiin kattavat monimuotoisuus- ja lajistoselvitykset. Lisäksi kohteessa tehtiin vanhojen ja luonnontilaisten metsien inventointi; kansalliset kriteerit eivät täyttyneet.
Puunkorjuusta rajattiin pois lajistokeskittymiä, mikä laajensi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puustoisia yhteyksiä. Hakkuualueeseen ei myöskään sisältynyt lintujen pesimäaikarajoituksen piiriin kuuluvia metsiköitä. Tämän jälkeen hakkuusuunnitelmasta neuvoteltiin luontojärjestöjen kanssa.
Mielipidekirjoituksessa viitattiin vuodelta 1999 olevan alue-ekologisen suunnitelman monimuotoisuuden lisäämisaluekirjaukseen Iso Kaupinvaaraakin koskien. Kritiikissä jää kuitenkin huomioimatta, että verkostoa päivitetään jatkuvasti, kun metsäluonnosta saadaan uutta, varmennettua tietoa: alue-ekologinen verkosto on laajentunut kokonaispinta-alaltaan kuluneiden vuosien aikana.
Vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrittelyssä Metsähallituksen vastuulla on inventoinnin toimeenpano valtioneuvoston linjauksen pohjalta. Inventointi aloitettiin viime kesänä luontojärjestöjen suojeluun esittämistä kohteista. Jos inventoitu kohde ei täytä kriteereitä, voidaan siellä toteuttaa hakkuut. Tämä saattaa herättää ihmetystä esimerkiksi luontojärjestöissä, vaikka kriteereitä koskevat mittaustulokset olisivatkin niiden tiedossa.
Lopuksi todettakoon, että väitteet Metsähallituksen johdon tulospalkkioiden vaikutuksesta valtion monikäyttömetsien suojelupäätöksiin eivät pidä paikkaansa. Metsähallituksella ei ole valtaa omistajalta tuleviin suojelulinjauksiin.
Kalle Eerikäinen
aluejohtaja, Metsähallitus Metsätalous Oy