Kiinnostus arktisten alueiden luonnonvaroja kohtaan on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Alueiden tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys kuuluu, kuinka hyvin alueella asuvat ihmiset ja heidän muodostamansa yhteisöt kykenevät sopeutumaan tähän muutokseen. Muutokset kohdistuvat ympäristöön, mutta yhtä lailla myös alueellisiin työmarkkinoihin.
Luonnonvarojen hyödyntämisestä ympäristölle kohdistuvien ympäristöhaittojen vähentäminen on yksi vihreän siirtymän keskeisistä tavoitteista. Toisaalta talouden kasvun vauhdittaminen vihreää siirtymää tukevien investointien kautta edistää merkittävällä tavalla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Alueemme kunnille vihreä siirtymä voi tämän myötä tarkoittaa uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Vihreä siirtymä ei ole kuitenkaan vain ekologinen tai taloudellinen kysymys, vaan siinä on kyse myös yhteisöjen sisäisestä luottamuksesta ja yhteisöllisyydestä.
Yhteisöjen taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen pääoma ja niihin liittyvät arvot, eli kuinka tärkeinä ihmiset näitä eri pääomavarantoja pitävät, ovat avainasemassa, kun tarkastellaan yhteisön resilienssiä eli kykyä vastata ulkoisiin shokkeihin ja kriiseihin. Tämä korostuu etenkin puhuttaessa alueen pitkän aikavälin elinvoimaisuudesta.
Yhteisön resilienssi rakentuu sen kyvylle ennakoida, valmistautua, vastata ja toipua muutoksista. Resilienssin saavuttaminen edellyttää paikallisyhteisön ja päätöksentekijöiden välistä tiivistä yhteistyötä.
Kestävän kehityksen saavuttamiseksi on välttämätöntä tunnistaa ja hyödyntää alueen luonnonvaroja ja taloudellisia mahdollisuuksia tavalla, joka kunnioittaa ja heijastaa yhteisön taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä arvoja. Yhteisöt eivät luonnollisestikaan ole homogeenisia kokonaisuuksia, vaan ne koostuvat erilaisista kotitalouksista ja yksilöistä, joiden näkemykset ja arvot voivat erota merkittävästi toisistaan.
Vahvan resilenttiyden saavuttaminen edellyttää yhteisöltä kompromissiratkaisuiden löytämistä ja yhteistyötä, joka perustuu avoimeen vuoropuheluun ja arvopohjaisiin ratkaisuihin.
Yhteiskunnallisten mielipiteiden polarisoitumisen myötä tämä yhteistyö, sekä ihmisten välisen luottamuksen rakentaminen ja sen ylläpitäminen, voivat muuttua entistä haastavammaksi. Erilaisten arvonäkemysten omaavien ihmisten välisen dialogin ylläpitäminen vaatii aktiivisia toimia ja avoimuutta.
Mielipiteiden polarisoituminen voi aiheuttaa jännitteitä, jos yhteisön jäsenet yhä useammin asettuvat vastakkain esimerkiksi ympäristönkäyttöön tai talouteen liittyvissä kysymyksissä. Tällaiset jännitteet voivat hidastaa tai jopa estää kestävän kehityksen ja resilienttiyden kannalta tarvittavien kompromissiratkaisuiden löytymistä.
Oikeudenmukaisen vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteisön kaikkien osapuolten osallistumista ja sitoutumista toimivien ratkaisuiden etsimiseen. Ihmisten välinen luottamus ja avoimuus ovat tässä prosessissa tärkeitä voimavaroja.
Oikeudenmukaisessa vihreässä siirtymässä ei siis ole kysymys ainoastaan ympäristöstä tai taloudesta, vaan myös yhteisöllisestä prosessista, jossa jokaisella yhteisön jäsenellä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa yhteisönsä tulevaisuuteen.
Jaakko Simonen
apulaisprofessori, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu
Mikko Moilanen
professori, UiT Norjan arktinen yliopisto, Tromssa
Kirjoittajat johtavat monikansallista tutkimusryhmää, joka tutkii vihreää siirtymää ja sen oikeudenmukaisuutta yhteisöjen resilienttiyden näkökulmasta.