Lasten ja nuorten kiusaaminen on edelleen vakava ongelma, jonka seuraukset voivat näkyä koko loppuelämän ajan. Kiusaaminen ei ole vain harmiton osa kasvamista – se voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta, itsetunto-ongelmia ja syrjäytymistä. Pahimmillaan se voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin. Silti kiusaamiseen ei puututa riittävän tehokkaasti, ja moni nuori jää ilman tarvitsemaansa apua.
Vaikka kouluissa järjestetään kampanjoita ja keskustelutilaisuuksia, ne eivät auta, jos kiusaaminen jatkuu arjessa. Opettajilla ja kasvattajilla on tärkeä rooli, mutta he eivät voi yksin kantaa vastuuta, jos resursseja ei ole tarpeeksi.
Kiusaamisen muodot ovat myös muuttuneet – sosiaalinen media mahdollistaa sen, että kiusaaminen voi jatkua koulupäivän jälkeen, usein anonyymisti. Kiusattu ei voi vain sulkea koulun ovea perässään ja hengähtää.
Jos kiusaamista ei pystytä ennaltaehkäisemään, on ensiarvoisen tärkeää, että kiusatuksi joutuneet saavat apua ajoissa. Valitettavasti mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet, ja nuori voi joutua odottamaan apua kuukausia tai jopa vuosia. Moni ei jaksa odottaa. On kestämätöntä, että apua tarvitseva nuori jätetään yksin vain siksi, että resursseja ei ole riittävästi.
Kouluissa tulisi olla tarpeeksi kuraattoreita, psykologeja ja muita ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä ilman pitkää jonotusta tai byrokraattisia esteitä. Lisäksi opettajille ja kasvattajille pitäisi tarjota enemmän koulutusta mielenterveysongelmien tunnistamiseen ja tukemiseen. Kun apua saa ajoissa, voidaan estää monia vakavampia ongelmia ja tarjota nuorelle mahdollisuus selviytyä kokemuksistaan.
Liian usein kiusatuille sanotaan, että heidän pitäisi vain "olla vahvempia" tai "olla välittämättä". Tämä ei ole ratkaisu. Kiusaaminen on koko yhteisön ongelma, ja vastuu sen ehkäisystä kuuluu aikuisille – kouluille, vanhemmille ja päättäjille.
On myös muistettava, että kiusaaminen ei lopu kouluvuosiin. Monet kohtaavat sitä myös opiskelumaailmassa ja työelämässä. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetut kiusaamiskokemukset voivat jättää jälkiä, jotka vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen, esimerkiksi ihmissuhteisiin ja työelämän mahdollisuuksiin.
Kiusaamisen ennaltaehkäisy ja mielenterveyspalveluiden parantaminen eivät ole pelkkiä toiveita – ne ovat sijoitus tulevaisuuteen. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, jossa ei tarvitse pelätä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Olemmeko valmiita panostamaan siihen, ettei yksikään nuori jää yksin?
Tomi Kouvala
Haukipudas