Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Näin alkaa Kahlil Gibranin runo, joka kertoo lapsen ja vanhemman suhteesta. Tämä runo on eräänlainen muistutus siitä, että vaikka lapsesi tulevat sinusta, ovat he kuitenkin omia itsejään.