Ensin se herättää hämmennystä, sitten hieman pitkästyttää, hauskuttaa tai järkyttää, mutta muotoutuu lopulta nerokkaan sarkastiseksi kokonaisuudeksi, jonka tekijä on hallinnut päätökseen saakka. Lukija saa tuon tuostakin hämmästyä, jopa naureskella, kirjan tarinan edetessä.

Schatzin kirja perustuu pääosin ajatuksen- tai tajunnanvirralle – niin kauan kuin tajuntaa on.