Viime vuosina mustanpuhuvan Nordic Noirin keskus tuntuu siirtyneen Satujen saarille Islantiin. Koleissa keleissä ja oudoissa olosuhteissa rikoksia ovat ratkoneet Arnurdur Indriðasonin, Ragnar Jónassonin ja Yrsa Sigurdardóttirin päähenkilöt.
Uusimpana tulokkaana esittäytyy nyt suomalaislukijoille toinenkin Sigurdardóttir, etunimeltään Lilja (s. 1972). Reykjavikin lähistöllä asusteleva Lilja viettää päähenkilönsä tavoin aikaa myös Skotlannissa, joten miljöökuvaus osuu autenttisena kohdilleen trilogian aloitustrillerissä.
Henkilövetoisen jännärin suvereenina toimintasankarina ahkeroi Áróra Jónsdóttir, myyttisen soturiprinsessan pituinen ja vahvuinen, 29-vuotias oman elämänsä Camel boots -lady ja originelli bad ass.
Árora esittelee itsensä yleensä kirjanpitäjäksi, koska rikollisten rahojen palauttaminen oikeille omistajilleen palkkiota vastaan saattaisi mennä useimmilta yli ymmärryksen.
Áróra viihtyy paremmin Edinburghissa kuin jatkuvasti mollaamassaan Islannissa. Sinne hänet kuitenkin hälyttävät kuusi vuotta vanhemman Ísafold-siskon puuttuvat Facebook-päivitykset, joita siskosten äiti ei ole nähnyt kahteen viikkoon.
Áróra inhoaa siskoaan vuosikausia pahoinpidellyttä ja itseriittoisen omahyväistä Björniä, joka nyt kuitenkin väittää Ísafoldin lennähtäneen Italian auringon alle. Karumpi näkemys asiasta saattaa olla pariskunnan alapuolella asuvalla naapurikyylällä, jolla tosin riittää ongelmia omastakin takaa.
Ísafoldia etsiessään Áróra tutustuu luultavasti melko epätyypilliseen islantilaisnaapurustoon. Työtön Grímur sheivaa kaikki karvansa kahdestikin päivässä, jotteivat ne ime energiaa hänen kehostaan, ja kuusikymppinen Olga piilottelee asunnossaan murhatulta henkilöltä uuden identiteetin hankkinutta ”Omaria”.
Grímurin ja ”Omarin” sivujuonet liittyvät näppärästi Ísafoldin katoamiskeissiin, eikä siinä vielä kaikki.