Pesäpallo: Kaleva Live näyttää Lipon lauan­tai­sen ko­ti­ot­te­lun suorana lä­he­tyk­se­nä

Kil­pa­rat­sas­tus­ta äi­tiy­den eh­doil­la – Mirella Le­so­nen-Ha­ko­la elää hek­tis­tä arkea Mar­bel­las­sa

Yhtä sujuvasti kuin Mirella Lesonen-Hakola hyppää 160-senttisen esteen yli kilpa-hevosellaan, hän luovii myös äitiyden esteradalla

Mirella Lesonen-Hakolan kisakausi 2021 käynnistyi kuluvalla viikolla Espanjan Vejerissä.
Mirella Lesonen-Hakolan kisakausi 2021 käynnistyi kuluvalla viikolla Espanjan Vejerissä.
Kuva: Mirella Lesonen-Hakolan albumi

Suomea pian parikymmentä vuotta kansainvälisissä esteratsastuskilpailuissa edustanut oululainen Mirella Lesonen-Hakola vastaa perjantai-iltapäivänä puhelimeen kakkoskodistaan Espanjan ­Marbellasta.

– Olen tässä juuri hevosautoa pakkaamassa. Vuoden ensimmäiset kisat käynnistyvät ensi viikolla ja hevoset siirretään kisapaikalle Vejer de la Fonteraan jo maanantaina, Lesonen-Hakola ­kertoo.

Kyseessä on peräti seitsemän viikon mittaiset kansainväliset esteratsastuskilpailut, joihin osallistuu parituhatta ratsastajaa yli neljästäkymmenestä eri maasta.

– Kisareissuun on lähdössä meiltä yhteensä viisi hevosta, joista kolme on minun ja kaksi poikani Hugon kilparatsua.

12-vuotias Hugo ratsastaa tällä hetkellä 120-tasolla. Kauden päätavoite on startata EM-kisoissa.

Lesonen-Hakolan oma tähtäin on puolestaan kansainvälisissä 150-luokissa. Kauden kisakalenteriin on merkitty myös SM-kisat sekä mahdollisesti muutama kilpailu Suomen Nations Cup -joukkueessa. Suurimmat odotukset hän on ladannut 8-vuotiaan Impairin ja vanhemman kisakonkarin Winputin harteille.

Mirella Lesonen-Hakolan Suomen tukikohta sijaitsee Oulunsalon Hylkykarissa. Siellä kylmänarka kilparatsastaja pääsee harjoittelemaan Pohjois-Suomen ainoassa lämmitetyssä maneesissa.
Mirella Lesonen-Hakolan Suomen tukikohta sijaitsee Oulunsalon Hylkykarissa. Siellä kylmänarka kilparatsastaja pääsee harjoittelemaan Pohjois-Suomen ainoassa lämmitetyssä maneesissa.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Äitiys ajaa kisatavoitteiden edelle

– Vaikka oma ratsastusmotivaationi on juuri nyt korkealla, ajaa äitiys kisatavoitteiden edelle, Lesonen-Hakola sanoo.

Kolmen pojan äidin arki Marbellassa on kaukana palmun alla lekottelusta ja sangrian siemailusta. Siihen kuuluu jatkuvaa huomiota vaativan yksivuotiaan Rockyn, kilparatsastavan Hugon ja jalkapalloilevan 10-vuotiaan Alexin kaitseminen.

Uusioperheeseen kuuluvat myös Lesonen-Hakolan puolison Miika Hakolan 12- ja 14-vuotiaat urheilevat pojat Tuukka ja Touko.

Kun yhtälöön lisätään vielä kuuden kilpahevosen tarpeet, viikonlopun kisareissut ympäri Eurooppaa sekä maaliskuussa käynnistyvät liikunnan ammattitutkintoon tähtäävät opinnot, alkavat supernaisenkin vuorokaudesta loppumaan tunnit.

– Kaikkeen tottuu, Lesonen-Hakola naurahtaa.

– Tälläkin hetkellä pyöritän arkea yksin, sillä mieheni firma on Oulussa ja hän reissaa paljon. Apukäsinä meillä on yksi lastenhoitaja ja yksi hevosenhoitaja.

Katsomossa jännittää

37-vuotias Mirella Lesonen-Hakola sanoo kilparatsastusuransa olevan loppusuoralla. Hän arvelee kilpailevansa vielä kolme tai neljä vuotta. Kilpauran päättyminen ei kuitenkaan tarkoita hevosista ja ratsastuksesta luopumista.

– En voisi kuvitellakaan elämää ilman hevosia. Koko elämäni on rakentunut niiden ympärille.

Kilpaesteratsastuksellekaan Lesosen ei tarvitse sanoa hyvästejä, sillä Hugo on seuraamassa vahvasti äitinsä sekä ammattiratsastajaisänsä Fritz Kogelnigin ­jalanjälkiä.

– Hugo on todella motivoitunut nuori urheilija ja hänen kehittymistään on ollut jännittävää seurata.

Lesonen-Hakola nauraa ki­sa­katsomossa olevan välillä vähän liiankin jännittävää.

– Ratsastajana tiedostan sen, että vaikka olisi kuinka varovainen, tippumisilta ei voi välttyä.

Hän innostuu muistelemaan omia vauhdikkaita juniorivuosiaan. Eräänkin SM-kisan ensimmäisen päivä päättyi ambulanssin pedille ratsukon sukellettua esteen sekaan. Toisena kisapäivänä hän juhli junioreiden suomenmestaruutta.

– Esteratsastus on todella herkkä laji ja epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Ne pitävät ratsastajan nöyränä ja saavat onnistumiset maistumaan kahta makeammalta.

Onnistumisia Lesonen-Hakolan uralla riittää yllin kyllin, niin juniorivuosilta Suomen esteratsastuksen huipulta kuin myöhemmin Euroopan suurimmilta kilparadoiltakin.

– Itselle tärkeimpiä etappeja urallani on ollut ensimmäinen 160-luokka Ranskassa hevosella Carl Craf. Olin tuolloin parikymppinen. Muistan vieläkin, miten helpolta se tuntui.

Hän listaa uransa tähtihetkiin myös muun muassa puhtaan Nations Cup -radan Tallinnassa hevosella Utopie sekä samalla hevosella ratsastetun GP-finaalin toisen sijan.

– Se oli siinäkin mielessä merkityksellinen kisa, että odotin Alexia ja olin todella huonovointinen. Vaikka ratsastaja ei ollut skarpeimmillaan, hevonen teki joka päivä puhtaan radan ja taisteli meidän molempien puolesta.

Mirella Lesonen-Hakola ja takavuosien luottoratsu Utopie Oulun Pokaalissa vuonna 2007. Lesonen-Hakola on pahoillaan hienon tapahtuman alasajosta, josta alkoi koko lajin näivettyminen Pohjois-Suomessa.
Mirella Lesonen-Hakola ja takavuosien luottoratsu Utopie Oulun Pokaalissa vuonna 2007. Lesonen-Hakola on pahoillaan hienon tapahtuman alasajosta, josta alkoi koko lajin näivettyminen Pohjois-Suomessa.
Kuva: Satu Riskilä

Pakkasta pakoon

Lesonen-Hakola on asunut, valmentautunut ja kilpaillut hevosineen ulkomailla jo 17 vuotta.

– Oulu on minulle edelleen tärkeä paikka. Meillä on siellä ykköskoti sekä hevostalli, mutta en usko sellaista tapahtuvan, että palaisin sinne asumaan ympärivuotisesti, hän sanoo.

Sen lisäksi, että Suomessa ammattimainen kilparatsastus ei ole mahdollista, Lesonen-Hakola vihaa Suomen pitkää talvea.

– Kroppani ei yksinkertaisesti kestä pakkasta. Kylmyys saa minut voimaan todella huonosti.

Hän antaa vuolaat kiitokset Marbellan suomalaiselle koululle, joka mahdollistaa lapsiperheen talvehtimisen Espanjassa, kansainvälisten kisa-areenoiden äärellä.