Reportaasi: Maail­man vaa­ral­li­sin vessa, ren­gas­rik­ko­ja ja odot­ta­ma­ton il­ma­len­to – hyppää kyytiin ja lähde ko­ke­maan, mil­lais­ta on ajaa läs­ki­pyö­räl­lä Kor­va­tun­tu­ril­le

Jääkiekko: Kärp­pien huip­pu­vi­rei­nen ve­nä­läis­vah­ti kertoo, kuka hän oikein on

Mainos: Kaleva Median ja­ka­ja­na saat vai­kut­taa omaan työ­mää­rää­si ja tienaat sen mu­kai­ses­ti. Klikkaa tästä täyt­tä­mään työ­ha­ke­mus.

Kolumni

Kiitos He­vi­mes­ta ja Pan­nu­kak­ku­ta­lo

Oulu

Kun viime viikonloppuna parikin itselleni merkityksellistä paikkaa lopettivat toimintansa, on olemassa suuri vaara, että liityn nostalgisoivaan joukkoon.

Olen usein hymähdellyt hyväntahtoisesti heille, joille menneistä irti päästäminen tuntuu olevan vaikeaa. Monet Oulussa puhuvat yhä muun muassa Vaakunasta, Nukusta ja Hovihallista.

Kirjoittaja on Forum24:n päätoimittaja
Kirjoittaja on Forum24:n päätoimittaja

Omaan suuhuni Radisson Blu ja Valve taipuvat aivan hyvin, mutta ymmärrän, että jotkut paikat jättävät niin syvät muistot, että uuteen on vaikea siirtyä.

Nyt kun viime viikonloppuna parikin itselleni merkityksellistä paikkaa lopettivat toimintansa, on olemassa suuri vaara, että liityn nostalgisoivaan joukkoon.

Euron lonkerot johdattivat aikoinaan monena iltana tarkasti roposiaan laskevat opiskelijat Hevimestaan.

Ei ollut väliä, vaikkeivät silloin Torikadulla sijainneen ravintolan ja minun musiikkimakuni ihan täysin kohdanneet. Paikasta on äärimmäisen lämpimät muistot.

Ehkä parhaiten mieleen on jäänyt kerta, jolloin tulimme Hevimestaan jatkoille opiskelijoiden saunaillasta. Ystävälleni tuli yllättäen paha olo, eikä hän aivan ennättänyt kotimatkalle ajoissa.

Portsarin jaloille eteisessä levinneestä oksennuksesta hän pulitti 50 euron siivousmaksun mukisematta. Ystävällisestä palvelusta vaikuttuneena hän kävi vielä automaatista nostamassa 20 euroa tippiä portsarille siitä hyvästä, ettei tullut työnnetyksi ovesta ulos.

Seuraavalla kerralla, kun ystäväni astui kyseiseen ravintolaan, henkilökunta hymyili hänelle ilkikurisen hyväntahtoisesti.

Hieman myöhemmässä elämänvaiheessa tutustuin Pannukakkutaloon. Muistissa on edelleen ensimmäinen kerta, kun eteeni kannettiin höyryävän kuuma pannukakku ihanilla täytteillä.

Ihan jokaista Pannukakkutalon pannaria en ennättänyt kokeilemaan, mutta vähintäänkin riittävän monta voidakseni kutsua itseäni makeiden pannareiden asiantuntijaksi.

Yrittäjät vaihtuivat välillä, mutta pannarit pysyivät aina yhtä herkullisina.

Kaikki lasten päättömätkin mansikkahillo-strösseli-suklaa-vaahtokarkkitäytetoiveet toteutettiin, eikä haitannut, vaikka uhmaikäiset joskus kiukuttelivat nälissään. ”Se kuuluu asiaan”, yrittäjä hymyili.

Kiitos lämpimistä muistoista.