Ihmisten erilaisuus haastaa mielen ja kielen. Suhtautuminen erilaisuuteen lienee yksi ihmiselon ikiaikaisia pulmia. Jos olemme tasapainossa itsemme kanssa, siedämme erilaisuutta paremmin – jopa suvaitsemattomia.
Kielenkäyttömme kuvaa asennettamme ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon ja lähimmäisiin. Huonoimmillaan asenne aiheuttaa tunnekylmyyttä ja toisten oikeuksia polkevaa itsekkyyttä.
Ajan ilmiöt haastavat tutkailemaan rajojamme lähimmäisenrakkauteen. Erilaisuus aktivoi – ehkä myös koulu- ja työpaikkakiusaajia.