Kun lukee keskiajan katolisen kirkon suorittamista inkvisitioista, kerettiläisten eli uskonnollisten toisinajattelijoiden vainoista, hälvenee aika tehokkaasti kuvitelma ihmisen "kehittymisestä".
Tieteen ja teknologian saavutukset ovat kyllä kokeneet aivan huikeaa edistystä sitten noiden aikojen, mutta ihmisen perusominaisuudet eivät niinkään.
Totta kyllä, nykyaika on monessa asiassa huomattavasti sallivampi ja huomioonottavampi. Silti pyrkimys hallita julkisen keskustelun tilaa oikeaoppisilla säännöillä ja toisinajattelijoiden syrjäyttämisellä jyllää edelleen voimakkaana.
Mielenkiintoista on, että tällä ihmisyhteisöjen mekanismilla ei oikeastaan ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, mitä arvoja ja asiasisältöjä kulloinkin halutaan ajaa.
Esimerkiksi keskiajan pyrkimys pakottaa kaikki kirkon määräämään ruotuun on täydellinen vastakohta maallistuneelle nykyajalle, jossa juurikin uskontoon perustuvat arvojärjestelmät nähdään uhkana yksilönvapauksille.
Puhun nyt tietysti sekulaareista länsimaista, islamilaisessa maailmassa tilanne on yhä keskiajan Euroopan tapainen.
Itse asiassa keskiajalla islamilainen maailma oli se vapaamman ajattelun alue. Se johtui toki ennen kaikkea siitä, että islamilaiselta maailmalta puuttui katolisen kirkon tapainen keskitetyn, laajalle ulottuvan vallan linnake.