Päättyvä vuosi toi ison elämänmuutoksen, sillä vaihdoin asuinpaikkani Kemistä Ouluun. Etukäteen kuvittelin, ettei muutto ole kummoinen asia, mutta yllättävän paljon siinä riittää nieleksimistä.
Henkisesti oudointa on, että muutto vanhensi. Kemissä tunsin itseni aktiiviseksi varhaiskeski-ikäiseksi, mutta täällä Oulussa vanhaksi käppänäksi.
Vuosi vanhan vanhentaa, kuuluu sanonta, mutta pelkästään siitä ei ole kyse.
Oulusta katsoen huomaan, miten Kemin väestö ikääntyy. Minulle rakkaan kaupungin asukkaista moni kulkee rollaattorilla, mutta pari-kolmekymppiset ovat harvassa.