Huomenta kaikki. Tässä mietin, että miksi kummassa on herättävä jo kello kuusi, vaikka eläkkeellä oloa on kestänyt jo pitkän tovin.
Töihin ei siis ole lähtö, vaikka hyvin nyt kerkeisikin. Onneksi on työn jatkajia, toivottavasti riittävästi tietäen nykyajan työtilanteen hoitoalallakin.
Joten nyt seuraan keittiön ikkunastani töihin menoliikennettä pyörätiellä. Luen lehti-Kalevaa kahvikupin ääressä. Siinäpä onkin menijää moneen lähtöön.
Pyörät ajavat vauhdikkaasti kuin kilpa-ajajat. Ajotavat ja pyörät ovat muuttuneet näinä vuosina. Näyttää, ettei ohjaustangoista tarvitse enää pitää kiinni. Käsittä ajaminen kännykkää näppäillen tuossakin mennään hurjaa vauhtia.
Kirjaa lukevat ovat vähemmistönä, kuten nykyään muutenkin. Ajaapa tuossa nuori mies hampaita harjaten. Ihan totta! Töihin kiire.
Työmatkaajien lisäksi näkyy aamuisin useita nelijalkaisia karvakuonoja omistajineen. Niitä on kiva katsella. Ne määräävät tahdin vetäen perässään vielä unisia isäntiään ja ulkoiluttavat heitä innoissaan.
Niille on jätetty paljon huikeita hajuviestejä vastakkaisilta sukupuolilta, emmekä me haistamattomat tiedä, miten hauskaa sessuilla on. Hykertelevät mielissään pitkät ajat. Miettivät, milloin taas veisivät omistajansa kävelylle.
Mutta liikenne hiljenee ja minulla on muuta mietittävää. Pitäisiköhän tehdä ulkomaanreissu?
Nythän pääsisi Haparandaan junalla. Joskus lapsena olin Mossen (Moskvitsh Elite) kyydissä, kun haettiin voita ja kahvia yli lain salliman määrän. Mossessa oli tilava tavaratila. Rikos jo vanhentunut.
Itse muistan ruotsalaisen Toy-purukumin ja ihanan lelukaupan, jonne piti päästä ihailemaan Ruotsin leluja. Sieltä sain sen ajan muotilelun, pehmomuovisen Vinkki-maskotin. Sain leuhottaa sillä kavereille.
Näitä miettien alankin kaurapuuron keittoon ja laitan mustikoita puuron päälle. Eläkeläisen arkionnea se on.
Riitta Järvenpää
eläkeläinen, Oulu