Kukapa meistä ei olisi joskus kärsinyt silmien kuivuudesta, vetistelystä ja arkuudesta – varsinkin jos on tuijottanut liikaa kännykkää ja tietokonetta.
Nature-lehti kertoi huhtikuussa 2026 Göteborgin yliopistossa toimivasta, bosnialaistaustaisesta neurobiologi Almira Osmanovic-Thunströmistä, joka ”kieli poskessa” keksi, että näiden tavallisten oireiden selityksenä on uusi, ennen tuntematon silmätautiopillinen sairaus, ja antoi sille komean nimen bixonimania.
Hän halusi selvittää, tunnistaako tekoäly sen olemattomaksi silmäsairaudeksi vai ei.
Tutkija ripotteli kahteen julkaisemaansa ”tieteelliseen tutkimusraporttiin” harkitun kömpelöitä ja humoristisia valetiedon murusia, ja oletti artikkeleidensa paljastuvan pilaksi tekoälyn armottomassa datan tarkistuksessa.
Artikkelin kirjoittajaksi oli merkitty Lazljiv Izgubljenovic, joka tarkoittaa serbokroatiaksi ”valehteleva luuseri”. Tekstit oli väitetysti tuotettu olemattomassa Asteria Horizon -yliopistossa ja että tutkimus olisi saanut tukea yhtä olemattomalta Professor Sideshow Bob -säätiöltä.
Osmanovic-Thunström julkaisi tekstinsä keväällä 2024 vertaisarvioimattomia tutkimuspapereita julkaisevassa Preprint.org-sivustossa. Olipa hänen valeartikkeleistaan ilmestynyt viittaus ainakin yhteen vertaisarvioituunkin tutkimukseen.
Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Valeartikkelit ehtivät olla Preprint.org-sivustolla lähes kaksi vuotta ennen kuin ne keväällä 2026 poistettiin. Ne ehtivät kerätä noin 500 latausta ja noin 6 000 katselukertaa.
Useat sovellukset kuten ChatGPT, Gemini ja Copilot tarjoilivat mainituista silmäoireista kärsiville tietoa – ja myös terveysneuvontaa – bixonimaniasta. Tekoälysovellusten seulasta meni paljastumatta läpi myös uuden ”sairauden” psykiatriaan viittaava mania-pääte.
Gemini ”tiesi”, että bixonimania on sairaustila, jonka aiheuttaa silmien liiallinen altistus sinivalolle. Geminin bixonomania-määritelmä on selitysvoimaltaan samaa tasoa kuin Molieren näytelmän taikurin selitys, jonka mukaan oopiumin unettava vaikutus johtuu sen nukuttavasta tehosta.
Kielimallisovellukset haravoivat ja keräävät verkosta valtavan määrän dataa ja luovat algoritmeja vastausten muotoilemista varten.
Jos materiaali vaikuttaa muodollisesti kutakuinkin uskottavalta, ihmiset eivät aina ehdi, kykene, viitsi tai jaksa arvioida tekoälyn tuotoksia kriittisesti.
Osmanovic-Thunström oli yllättynyt, miten laajasti vertaisarvioimatonta Preprint.org-sivustoa näköjään käytetään kielimallien koulutuksessa. (Nyttemmin kielimallit ovat tietysti jo saaneet uutta tietoa eivätkä enää erehdy pitämään bixonimaniaa oikeana sairautena.)
Kielimallien koulutuksen tieto-opillinen hauraus sisältää vakavan ongelman, jos systemaattinen vihamielinen ja/tai rikollinen toimija käyttäisi hyväkseen tekoälyn taipumusta lähteidensä satuiluun ja hallusinaatioihin.
Jorma Laitinen
psykiatrian erikoislääkäri, LT YTT dosentti, Rovaniemi