Tiistai-iltana kuultiin uutinen, jota oli osattu jo ennakoida: Oulun Heinäpäähän jalkapallostadionia tavoitellut OTC Stadion Oy tiedotti, että se keskeyttää projektinsa.
Yhtiön hallituksen puheenjohtajan Tomi Kaismon mukaan stadionin tielle nousivat asemakaavamuutoksista tehtyjen valitusten aiheuttama viivästys ja sitä seurannut rakennuskustannusten nousu.
Stadionin arvioitiin alun perin syntyvän 13 miljoonaalla eurolla. Syyskuussa taustayhtiö kertoi, että kustannusarvio on kohonnut 16,8 miljoonaan. Se katkaisi kamelin selän.
Se, nouseeko stadionia Heinäpäähän koskaan, selviää tuonnempana.
Sellaista ihannepaikkaa, joka tyydyttäisi kaikkia kaupunkilaisia, ei jalkapallostadionin kaltaiselle rakennukselle taida edes löytyä. Joku asuu aina lähistöllä, jotain jää aina rakennuksen alle, ja jos taas stadion pystytetään kauas asutuksesta, sen saavutettavuus heikkenee.
Heinäpääkään ei ole ihannepaikka muttei huonokaan. Se esimerkiksi sijaitsee sen verran lähellä kaupungin ydinalueita, että iso osa oululaisista voisi tulla paikalle omalla polkupyörällä.
Kaupungin päätöksistä on oikeus valittaa, kuten nyt pieni joukko henkilöitä on tehnyt. Kasvavassa kaupungissa on kuitenkin hankala ajatella elävänsä ilman että ympäröivä elämä jotenkin näkyy ja kuuluu.
Stadionissa on kyse yksityisestä hankkeesta, johon kaupunki on ollut valmis antamaan yli neljä miljoonaa euroa. Samalla kyse on hankkeesta, joka toisi liikuntaa ja elämyksiä muillekin oululaisille kuin ylimmän sarjatason miesjoukkueelle ja sen kannattajille.
Vielä massiivisempi hanke, Raksilan tapahtuma- ja elämysareena sai alkukesästä vahvan tuen Oulun kaupunginvaltuustolta. Se hyväksyi kaupungin sijoituksen areenaan.
Kyseessä olisi siis nimenomaan sijoitus, ei vastikkeeton tuki. Alustavien suunnitelmien mukaan areena vetäisi noin 10 000 henkeä jääkiekko-otteluihin ja noin 13 000 henkeä konsertteihin. Luvut ovat komeita, mutta sellaisten kokoaminen ei ole yksinkertaista. Ihmismäärät jäävät täällä yksinkertaisesti Etelä-Suomea selvästi pienemmiksi, piirtää Oulun ympärille sitten kehän sadan tai kolmensadan kilometrin säteelle.
Oulu ei ole Tampere, jossa sielläkin kohutun ja kehutun Nokia-areenan viimevuotinen tilikauden tulos oli tappiollinen.
Areenahankkeessa mukana olevan Oulun Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen puhui pari päivää sitten harkittuja sanoja areenan mitoituksesta. Hän pohti, kuinka paljon Ouluun voidaan saada suuria tapahtumia ja totesi, että 2 000–3 000 kävijän tapahtumat voisivat usein olla sellaisia, joihin on hyvät mahdollisuudet saada kävijöitä Ouluun ympäri vuoden. Näkemys kannattaa ottaa huomioon, kun areenan muunneltavuutta mietitään.
Areenansa Oulu kuitenkin tarvitsee. Jos tarjolla on riittävän kiinnostavia elämyksiä, niiden luo tullaan kaukaakin. Siitä on Oulussa monia esimerkkejä.
Oulun seudun luonto voi olla aliarvostettua, mutta ei se myöskään ole maan vetovoimaisinta. Oulun imua on etsittävä muusta, esimerkiksi kaupungin viihtyisyydestä ja kiinnostavista tapahtumista. Elinvoima harvoin syntyy itsestään, siihen pitää investoida.