Toteutuneita oululaisia kohteita ovat teatteritalo mereen, syväsatama kuivalle maalle ja yliopisto suolle. Luetteloa voisi jatkaa muun muassa Ouluhalli, jossa ei mahdu pelaamaan jalkapalloa ja niin edelleen. Surullisen kuuluisasta maineesta huolimatta ne ovat teknisesti korkeatasoisia töitä.
Toinen ryhmä ovat toistaiseksi toteutumattomat hankkeet: Hailuodon silta, Viinivaaran pohjavesihanke ja Vänmanninsaaren virastotorni, eli nykyisin tornihotelli. Näiden lisäksi kolmas ryhmä ovat kohteet, joissa päätöksenteko on luovutettu kunnallisen demokratian ulkopuolelle. Niistä ei tässä yhteydessä enempää.
Oleellinen ero kahden ryhmän välillä on niiden päätöksenteossa. Toteutuneet työt on toteutettu kunnallisen demokratian mukaan enemmistöpäätöksinä, kun taas vähemmistön valitusoikeus on estänyt tai viivästyttänyt toteutumattomien hankkeiden aloittamista.
Vänmanninsaaren tornitalon vastustajat ovat viime hetkellä käyneet ankaraan taistoon. Tulee mieleen, onkohan tuomiokirkon rakentamista aikoinaan vastustettu yhtä kovasti.
Vastustajien (niin kuin tietenkin puolustajienkin) puheissa tunteet ja järki käyvät kovaa taistoa. Niihin on turha puuttua. Otan kuitenkin pari esimerkkiä: en ole maailmalla tavannut yhtään hotellia, joka aiheuttaisi liikenneruuhkia. Erikoisin peruste on tällainen: en vastusta itse tornihotellia, mutta yritän estää sen rakentamisen.
Oma kantani lienee tullut selville. Vänmanninsaari ilman tornitaloa on kuin pilvinen päivä.
Markku Isoaho
Oulu