Ravintola-ala valittaa työvoimapulasta. Tekijöistä on uupelo myös monella muulla alalla, mutta matkailu- ja ravintola-alan ääni kuuluu kovaa ja korkealta.
Myös korona-aikana MaRa on ollut hyvin aktiivinen. Siltä tulee kannanottoja, ja se on myös valittanut usein koronarajoituksista. Välillä on tuntunut siltä, että pandemian jyllätessä olisi kaikkein tärkeintä, että ihmiset pääsisivät vapaasti baariin ryyppäämään päänsä täyteen viimeistään aamuyön pikkutunteina.
Kun ravintolat joutuivat koronan takia rajoittamaan toimintaansa, ne lomauttivat ja irtisanoivat työntekijöitään. Monet työntekijät tekivät tästä omat johtopäätöksensä. Irtisanottuja ja lomautettuja ravintolatyöntekijöitä lähti opiskelemaan, ja monet vaihtoivat alaa. Nyt alan työntekijäpulaan huudetaan työperäistä maahanmuuttoa ja lisää koulutuspaikkoja.
Niinpä, ehkä alalle halutaankin alhaiseen palkkatasoon tottuneita "nöyriä" ihmisiä, sillä omista voitoista ei haluta tinkiä varsinkaan korona-ajan kourissa.
Alalla maksetaan yleisesti minimitason palkkoja. Noin 5 työvuoden jälkeen joutuu edelleen kituuttamaan reilun 11 euron tuntipalkalla. PAM:in jäsenkyselyn mukaan liiton rivijäsenten keskipalkka oli viime vuoden syyskuussa 2 052 euroa kuukaudessa. Matkailu-, majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajan palvelualalla pienin palkka oli ravintolatyöntekijällä, joka ansaitsi bruttona keskimäärin 1 820 euroa kuukaudessa.
Matkailu- ja ravintola-alan palkat ovat kaukana suomalaisen palkansaajan keskiarvoansiosta, joka on nyt noin 3 200 euroa kuukaudessa. Ravintolassa liki 3 000 euron ansioihin yltävät ainoastaan esimiestehtävissä olevat. Heidänkin bruttopalkkansa oli kyselyn mukaan vain 2 641 euroa.
Jos raskaasta työstä maksettaisiin kunnon palkka, olisi tekijöitä helpompi saada.
Ravintola-ala ei tietysti ole ainoa matalapalkka-ala, joka on kärsinyt erityisesti korona-aikana. Kovaa on ollut myös muun muassa hoitajilla, joita tosin ei ole lomautettu, vaan raskautettu entistä suuremmalla työtaakalla.
Ravintola-ala on edelleen monelle nuorelle ammattilaiselle läpikulkupaikka, sillä nuoretkin huomaavat varsin pian, että alan palkka ei vastaa alan raskautta. Alan ongelmia nostivat esiin Hesburger-ketjun työntekijät, mutta ongelma on paljon laajempi.
Ravintola-alan palkat ovat niin surkeat, että sillä on liki mahdotonta säästää vaikka ensiasuntoa varten tai hoitaa lainanlyhennyksiä. Työ on usein urakkatahtista. Alan ihmiset kertovat, että he eivät ehdi pitämään kunnon ruokataukoa. Vessaankin pääseminen on vaikeaa, koska "asiakkaat odottavat".
Kaksi peräkkäistä vapaapäivää on harvinaisuus. Töitä on joka ikinen viikonloppu, pääsääntöisesti iltaisin ja öisin. Jos satut olevan ravintolan leipuri, alkaa työvuoro ja aamuyöstä.
Työajoista joustaminen kuuluu vakiomenettelyyn. Ns. nollatuntisopimukset ovat opiskelijoille varmaan ihan ok, mutta jos kyseessä on perheellinen ja elämäänsä rakentava aikuinen ihminen, on työtuntien ja sitä myöten palkan epävarmuus mahdoton yhtälö.
Alalla on tutkittu myös Metoo-hengessä seksuaalista häirintää. Sekin ongelma on tullut valitettavan tutuksi varsinkin naispuolisille ammattilaisille. Häirintä saattaa tulla talon henkilökunnan, mutta myös törppöjen asiakkaiden suunnasta. En tiedä, kenen muun ammattilaisen ulkonäköä ja muotoja voidaan ruotia julkisesti, muiden asiakkaiden kuullen.
Ai niin, tietysti pääministerin, ainakin, jos hän sattuu olemaan nuori nainen.