Mieleni hyräilee Lasse Mårtenssonin pirteää karheaäänistä laulua: ”Ole pienestä hetkestä onnellinen, siitä minkä sä saada vain voit...Sillä yhtäkään päivää et takaisin saa....” Niin se menee veliseni.

Istun Oulujoen rantamaisemassa, pyörätien varrelle sijoitetulla penkillä. Vesi läikkyy auringonsäteiden kanssa kilpaa leikkien. Ympärillä on luonnonkukkasia suuren puutarhan verran. On pietaryrttiä, sitä keltaista nappikukkaa, siankärsämöä, rentunruusua eli maitohorsmaa, kauniita heiniä, mesiangervoa ja joku tuntemattomampi violetintumma ohdake.