– Kun johonkin paikkaan osuu, siitä ei oikein tahdo päästä erohon.
Sellaista 19-vuotias tuleva insinööri Ari Tuutti tuskin osasi vielä ajatella vetäessään asuntovaununsa kotikonnultaan Etelä-Pohjanmaalta Ouluun. Taakse jäivät lapsuuden ja nuoruuden maisemat Seinäjoella ja 1800-luvun kotitila Kortesjärvellä.
Elettiin vuoden 1984 syksyä ja nuori eteläpohjalainen valmistautui rakennustekniikan insinööriopintoihin Oulun yliopistossa. Opiskelija-asuntoja olisi ollut tarjolla, mutta rahaa oli vähän eikä tuolloinen opintotukijärjestelmä tuonut juuri helpotusta tilanteeseen. Tuutti ratkaisi asian omalla tavallaan.
Yrittäjäperheen vesa oli tottunut laskemaan markat. Asuntovaunusta tuli Tuutin opiskelijaboksi.
Ensimmäisen lukukautensa hän asui Nallikarin leirintäalueella ja eli sen verran köyhästi, että lupasi vuoden päätyttyä itselleen:
– En enää koskaan syö makaronia, tölkkitonnikalaa ja pakasteherneitä.