Pari viikkoa ennen syyslomaa äitini ilmoittaa, että menemme syyslomalla patikoimaan ja olisimme yötä autiotuvassa. Hän myös sanoo, että puhelimet jätetään kotiin.
Aluksi vähän ärsytti, mutta ymmärsin kuitenkin, miksi en saisi ottaa puhelintani mukaan. Olin noin 28 tuntia ilman puhelintani, enkä tainnut kertaakaan miettiä edes sitä. Vietimme yhteistä aikaamme ilman puhelimia ja vielä tylsistymättä. Huomasin, että olin paljon pirteämpi ja positiivisempi ilman ruutua. Nukuin myös todella hyvin, vaikka tuvan patjat olivatkin aika ohuet.
Nykynuoret tuijottavat paljon ruutua. Sehän on selvää. Mutta mielestäni nuorelta ei voi olettaa, että hän osaisi itse laittaa ruudun pois silloin, kun ruutuajan suositus on täyttynyt. Se ei kerta kaikkiaan vain onnistu suurimmalta osalta ihmisistä. Ja jos totta puhutaan, onhan sen videon katsominen mukavampaa kuin kotiläksyjen tekeminen, lenkille lähteminen tai jopa nukkuminen.