Moni suomalainen metsäalan tutkija kokee, että heihin kohdistuu asiatonta painostusta. Näin todettiin hiljattain julkaistussa Ylen jutussa. Vaikuttamisyritykset ja mustamaalaukset vaikuttavat monen Ylen haastatteleman tutkijan mukaan siihen, miten ja mistä moni metsäalan tutkija uskaltaa puhua.
Etujärjestöjen, poliitikkojen ja viranomaisten painostuksen lisäksi tutkijoita moititaan ja suorastaan solvataan myös muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Ongelma on mediassakin tuttu, eikä se koske pelkästään metsäalaa. Osansa saavat myös esimerkiksi ilmastotutkijat ja maahanmuuton tutkijat. Mediassa ilmiö näkyy siten, että haastateltava on äärimmäisen varovainen sanomisissaan tai äärimmillään ei edes suostu haastateltavaksi pelätessään seurauksia.
– Se, että asiantuntijat kieltäytyvät tulemasta haastateltaviksi, ei ole kenenkään etu, Kalevan päätoimittaja Antti Kokkonen korostaa.
Media pystyy tekemään osansa keskustelukulttuurin siistimisessä, mutta Kokkonen muistuttaa, että jutut ja sisällöt leviävät alkuperäisiä julkaisukanavia paljon laajempiin ympyröihin.
– Me voimme moderoida omat keskustelumme, mutta emme voi mitään muille somealustoille, Kokkonen toteaa.
Keskusteluun osallistumisen kritisoiminen saati hiljentämisyritykset ovat erikoisia, sillä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä on kirjattu yliopistolakiin.
Lain mukaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkimustuloksistaan kertova tai muiden tuloksia tulkitseva tutkija tekee siis työtään.
Usein parjatut ilmastopaneeli ja luontopaneeli puolestaan ovat valtioneuvoston asettamia asiantuntijaelimiä, joiden tehtävänä on nimenomaisesti tuottaa ja koostaa tieteellistä tietoa politiikkatoimien suunnittelua, toimeenpanoa, seurantaa ja päätöksentekoa varten.
Paneelien puheenjohtajat eivät siis esitä omia mielipiteitään, vaan he edustavat laajempaa tutkijayhteisöä ja pohjaavat sanomansa tieteeseen.
Kun tutkijan tehtävä on antaa suosituksia päätöksenteon tueksi, ei osallistumista keskusteluun pitäisi siis moittia vaan kiittää. Eri mieltä saa tutkijan viesteistä tietysti olla, mutta perustellusti.
Päättäjätkin lienevät havahtuneet painostusongelmaan, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan parhaillaan toteuttamaa valtakunnallista hanketta tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien sananvapauden turvaamiseksi.
