Jou­lu­kuu on pe­rin­tei­den ja toiston kyl­läs­tä­mä kuu­kau­si, ja juuri silloin ihminen on Pauli Tapion mie­les­tä suu­rim­mas­sa vaa­ras­sa langeta har­ha­ku­viin onnesta

Olemme aina viettäneet ison osan joulunajasta perheeni luona pohjoisessa, mutta tänä vuonna se ei onnistu. Saamme toisen lapsen hetkenä minä hyvänsä, eikä matkustamiseen siis kannata ryhtyä.

Silti se harmittaa: puhelut, videopuhelutkin, ovat laiha lohtu sille, että koko perhe kerääntyy yhteen kerrostalohuoneistoon ja yrittää kaivautua keskinäisten neuroosiensa läpi siihen lämpimään, turvalliseen joulutunnelmaan, jota ei koskaan ole varsinaisesti ollut olemassa – paitsi yli kaksikymmentä vuotta vanhoissa muistoissa.