Olemme aina viettäneet ison osan joulunajasta perheeni luona pohjoisessa, mutta tänä vuonna se ei onnistu. Saamme toisen lapsen hetkenä minä hyvänsä, eikä matkustamiseen siis kannata ryhtyä.

Silti se harmittaa: puhelut, videopuhelutkin, ovat laiha lohtu sille, että koko perhe kerääntyy yhteen kerrostalohuoneistoon ja yrittää kaivautua keskinäisten neuroosiensa läpi siihen lämpimään, turvalliseen joulutunnelmaan, jota ei koskaan ole varsinaisesti ollut olemassa – paitsi yli kaksikymmentä vuotta vanhoissa muistoissa.