Tuntuu normaalilta tyttönä mennä kouluun, koska se on meidän tyttöjen oikeus. Tuntuu normaalilta saada rakentaa oman näköistä tulevaisuutta, koska se on meidän oikeus. Nämä oikeudet ovat turvattuna Suomen perustuslaissa, ja täällä kasvaessamme nämä oikeudet tuntuvat itsestäänselviltä.
Mutta miksi juuri tyttöjen päivänä, kun voisimme juhlia sitä, miten nämä oikeudet toteutuvat Suomessa, päätämme kääntää katseet sinne, missä nämä oikeudet eivät toteudu? Emme voi iloita tasa-arvosta ennen kuin kaikkialla maailmassa tyttöjen oikeudet ovat turvattuna käytännössä. Ei riitä, että ne on kirjattu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin – pelkät sanat paperilla eivät riitä, jos niitä ei toteuteta.
Mielestäni järjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat huolestuttavia. Järjestöjen toiminnan avustuksiin on kohdistunut lukuisia leikkauksia kuluneella hallituskaudella. Vuoteen 2027 mennessä sote-järjestöjen avustuksia vähennetään 130 miljoonaa euroa.
Myös hallitus on päättänyt kohdentaa leikkauksia kehitysyhteistyöhön; viime budjettiriihessä päätettiin lisäleikkauksista, jotka ovat nettona 30 miljoonaa. Leikkaukset vaikeuttavat kehitysyhteistyöjärjestöjen mahdollisuuksia tarjota humanitaarista apua kriisialueilla.
Monissa kehittyvissä maissa on alettu panostaa siihen, että tytöt pääsisivät kouluun, mutta avustusjärjestöillä on yhä merkittävä rooli tämän mahdollistamisessa. Esimerkiksi Plan tukee perheiden taloudellista tilannetta, jotta tytöt eivät joutuisi lapsiavioliittoon köyhyyden takia. (Suora lainaus Planin sivustolta.)
Kun tarkastelemme humanitaarisen avun kokonaisuutta, on syytä huomata, kuten ulkoministeriön sivuilla todetaan, että maailmanlaajuiset humanitaariset tarpeet ovat yli kaksinkertaistuneet muutamassa vuodessa. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa maailmassa vallitsevat konfliktit. Tämän pitäisi herättää meissä huolta etenkin tyttöjen, naisten ja vähemmistöjen asemasta konflikteissa.
Toivon, että Suomen korkein lainsäädäntövalta pyrkisi edistämään omalta osaltaan tasa-arvoa – myös globaalia tasa-arvoa. Emme voi sulkea silmiämme, kun näemme ihmisoikeusrikkomuksia. Meidän täytyy pyrkiä edistämään maailmaa, jossa jokaisen tytön paikka on koulussa – ei lapsiavioliitossa.
Tälläkin hetkellä noin 12 miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain naimisiin alaikäisenä. Tämän pitäisi itsessään olla syy huoleen. Lapsiavioliitot ovat aina epäinhimillisiä ja voivat pahimmillaan johtaa henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Ne aiheuttavat myös sosiaalisia ongelmia: kun tyttöjen mahdollisuus kouluttautua evätään, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yhteiskuntien hyvinvointiin ja kehitykseen.
Ollaan kaikki turvaamassa tyttöjen tulevaisuutta ja vaikutetaan päättäjiin, jotta lapsiavioliitot kriminalisoitaisiin kaikkialla ja niiden valvontaa tehostettaisiin. Tyttöjen oikeus on valita oma tulevaisuus – ei omaa hääseremoniaa.
Aada Feodoroff
Plan International Suomen aktiivi, vapaaehtoinen, aktivisti, Oulu