Markku Rättilä kirjoitti (Kaleva 19.1.), että kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperän valinta jatkoon maakuntajohtajan haussa kaatui johtajakokemuksen puutteeseen.
En ota kantaa, miten paljon johtajuutta oli Vehkaperän pitkäaikaisissa tehtävissä Keskustapiirin puheenjohtajana, maakuntahallituksen puheenjohtajana, kansanedustajana ja meppinä, mutta ihmettelen, jos duaalimallin kokoaikaisessa ja virkavastuullisessa kaupunginhallituksen puheenjohtajuudessa ei kerry johtajameriitit. Duaalimallissa kaupunginjohtaja johtaa asiantuntijoita ja organisaatioita ja hallituksen puheenjohtaja vastaa poliittisesta johtamisesta.
Hoidin itse peräkkäiset kaudet yliopiston dekaanin ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtäviä. Monen mielestä ison tiedekunnan johtaminen on varmastikin oikeaa johtamista, mutta tässä tulkinnassa kaupunginhallituksen puheenjohtajuus ei sitä ole.
Tehtävissä oli kuitenkin paljon yhteistä. Kummassakin piti, lukuisien puheenjohtajuuksien lisäksi, valvoa etua ja edustaa, piti verkostoitua ja osallistua viestintään, piti olla mukana strategian tekemisessä, budjetin valmistelussa, valmistella muiden kanssa lausuntoja ja uusien johtajien rekrytointeja.