Petteri Orpon hallitus on päättänyt leikata sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä valtionavustuksia 35 miljoonalla eurolla. Nyt valtiovarainministeriö suunnittelee ministeri Riikka Purran (ps.) johdolla vuosille 2026–2027 järjestöjen rahoitukseen lisää leikkauksia sadan miljoonan euron verran.
Lisäleikkaukset jo päätettyjen päälle tarkoittaisivat, että kaikkien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtion rahoitus vähenisi yhteensä 60 prosenttia.
Järjestöt ymmärrettävästi kavahtavat valtiovarainministerin aikeita. Muistiliiton edustajat huomauttivat Kalevan mielipidesivulla (27.8.), että leikkaus olisi valtava. Se johtaisi heidän mukaansa paikoin ennaltaehkäisevän tuen alasajoon, mikä tarkoittaisi ihmisten hakeutumista hyvinvointialueiden palveluihin.
Hyvinvointialueiden johtajat vaativat omassa kannanotossaan (15.8.), että sote-järjestöjen valtionavustusten lisäleikkauksista pitää luopua. Heidän mukaansa leikkaukset eivät toisi säästöjä, vaan ne kasvattaisivat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Mielenterveysjärjestöjen kannanoton (26.8.) mukaan mittavat järjestöjen valtionavustusleikkaukset vaarantavat koko suomalaisen sote-järjestelmän.
Riikka Purra säästöehdotuksen katsotaan murentavan laajemminkin kansalaisyhteiskuntaa. Järjestöjen työllä ei olisi enää entisenlaista arvoa. Purra itse kommentoi näitä väitteitä Oulussa perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokouksessa (Kaleva 27.8).
Purran mielestä "mikään ei ole niin yököttävää kuin järjestöissä toimivien ökypalkkaisten entisten poliitikkojen valitus, että perussuomalaiset tuhoaa kansalaisyhteiskunnan". Purran mukaan järjestöissä toimii niin paljon puolueiden edustajia, että rahanjakoa voidaan kutsua korruptioksi.
Purra suuntasi kärkevät puheensa ensisijassa kannattajajoukoilleen. Ulkopuolisia puhetyyli saattaa yököttää yhtä lailla kuin perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan provokatiiviset heitot maahanmuuttajista Ylen A-studiossa (27.8.).
Nykyinen hallitus selvitytti viime vuonna 2024 sote-järjestöjen avustusleikkausten tasoa osana julkisen talouden sopeuttamistoimia. Selvityshenkilö Mika Pyykön ehdotus painottaa järjestöjen kehittämistä niin, että niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus ratkaisisi avustussumman.
Rahoitettavia järjestöjä valittaisiin tärkeiden valtakunnallisten painopisteiden perusteella. Alueelliset tarpeet huomioitaisiin. Ratkaisevaa olisi toiminnan tuloksellisuus ja sen kehittäminen yhteiskunnan muutosten mukana.
Järjestötoiminta on osaltaan mahdollistanut Suomessa kansalaisten osallistumisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Voidaan silti perustellusti kysyä, miten paljon valtion pitää rahoittaa verovaroin kansalaisjärjestöjä.
Suomalaista poliittista järjestelmää tulee kyetä uudistamaan tarvittaessa kriittisesti, mutta rakentavasti. Siksi keskustelu järjestöjen tulevaisuuden roolista saa olla rohkeaa, mutta asiallista ja faktoihin perustuvaa.