Hallituksen linjaamat ja päättämät vähennykset järjestöjen rahoituksesta ovat käsittämättömiä. Tämä on erittäin vakava paikka yhdistys- ja järjestökentälle. Monet asiat eivät enää jatkossa kaikilla toimijoilla toteudu.
Hyvin surullista, kun ajattelee miten tärkeää, ihmisiä tukevaa toimintaa ja myös ongelmia ennaltaehkäisevässä mielessä, järjestöt tekevät. Palveluja, mitä julkinen sektori ei juurikaan tee tai kykenee tekemään hyvin vähän.
Suomeen on saatu rakennettua varsin merkittävä kolmannen sektorin ylläpitämä palveluverkosto. Tämä tärkeä toiminta ja palvelu on nyt vaarassa romuttua ja osittain loppua kokonaan. Rahoituksen vähentäminen kohdistuu heikommassa asemassa oleviin ihmisiin monin tavoin.
Voi käydä siten, että säästöt järjestöiltä näkyvät sosiaali- ja terveyskentällä muissa menoissa, eikä tulekaan minkäänlaista säästöä. Pitkällä aikavälillä seurauksena on inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen yksilötasolla, kun on selvää, että järjestöjen palveluiden on mahdotonta pysyä nykyisellä tasolla; riippuu siitä, miten säästöt lopulta kohdennetaan.
On alkamassa "pudotuspeli", ja myös erittäin hyviä ja tarpeellisia palveluita voidaan joutua ajamaan alas järjestökentän taholta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei toiminnalle saada rahoitusta.
Kenen etu se voisi olla? Ei ainakaan palvelua tarvitsevan kansalaisen, joka kolmannen sektorin palveluiden piirissä saa tärkeää arkea ja elämää tukevaa toimintaa, jotta kykenisi olemaan yhteiskunnan täysipainoinen jäsenen.
On ristiriitaista se, että peräänkuulutetaan yksilön omaa vastuuta elämästään, mutta samalla vedetään mattoa pois alta. Se on nyt uhkana, kun järjestöjen rahoitusta vähennetään.
Vahvat ja vakiintuneet palvelut isoimmilla järjestöillä lienevät paremmassa tilanteessa, mutta varmuutta ei siitäkään ole. Riippuu siitä mitä jatkossa painotetaan avustuspäätöksissä, vai harrastetaanko tasaista juustohöylää kaikkia toimijoita kohtaan.
Kari Viholainen
järjestötoimija, Oulu