Te erityis-/vastuuopettajat, jotka (Kaleva 5.2./Lukijalta) kirjoititte, että ikääntyville olisi kehitettävä heille soveltuvia palveluita, kertokaa seuraavassa kirjoituksessanne ihan yksilöityjä ehdotuksia. Niitä me kohderyhmänä tarvitsemme. Mallina esitän pienen esimerkin.
Eteiseni katosta sammui lamppu. En huimaamisen pelossa uskalla nousta sitä vaihtamaan. Ehjä on jo ostettuna. Jos olisi vaikkapa Apurinki-niminen paikka, johon voisin soittaa, sieltä tulisi huimaamaton henkilö vaihtamaan lampun.
Tuntuisi hullulta maksaa siitä rahalla. Kahvit voisin keittää. Yhtä hyvin voisin ommella jollekin napin puuttuvaan paikkaan tai parsia sukan kantapään reiän. Se olisi sitä vanhan ajan talkoomeininkiä, johon ikäisemme olemme tottuneet.
Muutaman sanankin voisi vaihtaa samalla. Tämän ehdotuksen toteuttamiseksi jonkun henkilön pitäisi koota porukka, joka sitoutuisi niiksi rengeiksi ja piioiksi, jotka omine kyyteineen kävisivät palvelun tekemässä.
Ei suinkaan verottaja ole kynnet kopolla vaatimassa osaansa. Puuttuu nyt vain se, joka pistää töpinäksi. Te erityis-/vastuuhenkilöt! Pienestäkin avusta kiitos ja hyvä mieli!
Maire-Liisa Salmela
Ylivieska