Toimittajasta tutkijaksi siirryttyäni olen monen monta kertaa ihmetellyt, miten paljon hyvää ja käyttökelpoista tietoa tutkijoiden käsistä syntyy. Yleisesti lienee tiedossa, että päivittäin käyttämämme vaatteet, tekniikka ja lääkkeet ovat sinnikkään tutkimuksen ja tuotekehittelyn tulosta.
Mutta entäpä meidän ihmisten välisiin asioihin – yhteiskuntaan ja sosiaalisiin suhteisiin – liittyvä tutkimus, ovatko sen tulokset päivittäisessä käytössämme?
Penkoessani esiin journalismin moniäänisyyteen liittyvää tietoa törmään jatkuvasti tutkimuksiin, jotka vastaavat häkellyttävän tarkasti ja selvänäköisesti moniin arkipäiväisiin, ihmissuhteita tai yhteiskuntaa koskeviin ongelmiin:
Netissä tulee vastaan vähän outoja juttuja, pitäisikö ne ottaa tosissaan vai ei? – Tutkijoiden tekemä Sisältösekaannus.fi-opas auttaa.
Somessa (ja tosielämässä) riidellään ja huudetaan milloin mistäkin. Miten konfliktista toiseen kulkevassa maailmassa oikein pitäisi toimia? – Vastaus löytyy kirjasta Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan.
Tuleva joulusukulointi ärsyttää jo nyt; tulee kuitenkin riitaa niistä samoista jutuista. – Kokeile rohkean tilan ja radikaalin kuuntelun käytäntöjä, jotka löytyvät kirjasta Identiteetit, konfliktit ja sovittelu. Voisit jopa järjestää tieteelliseen tietoon pohjautuvan Erätauko-dialogin rakentavan keskustelun aikaansaamiseksi (usko pois, kyllä osaisit!).
Erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt tutkija Elina Tolosen juuri ilmestynyt raportti Pahan ja pelon näyttämöllä, Oulun seksuaalirikokset hybridinä mediatapahtumana.