Eikö raha olekaan arvokkain resurssi? Eipä juuri, koska palveluja ei kyetä tarjoamaan ilman työntekijöitä.
Sote-palveluissa on aina kyse ihmisistä, heidän hyvinvoinnista ja vuorovaikutuksesta. Niitä tarjoaa ihminen toiselle ihmiselle. Pääasiassa keskinäinen vuorovaikutus on kasvokkain kohtaamista, toisinaan etä- tai digitaalisten palvelujen kautta välillisesti tapahtuvaa. Digitaalisia palvelujakin tuottaa viime kädessä ihminen, ja niiden tulee myös palvella ihmistä ja hänen tarpeitaan.
Työhyvinvointi on tae palvelujen ja hoitojen saatavuudelle. Hyvinvoiva työntekijä ensinnäkin tulee töihin. Hän suoriutuu annetuista tehtävistä, joko velvollisuuden tunnosta tai luontaisesti työstään innostuneena. Fyysinen terveys ja psyykkis-henkinen hyvinvointi luovat perustan toimimiselle.
Toiseksi työhyvinvointi johtaa haluun kehittyä työssä. Kun työn sisältö innostaa ja se tuntuu merkitykselliseltä, työntekijä kartuttaa osaamistaan ja on aulis jakamaan sitä muille. Innostus ja oppimisen ilo ovat herkästi tarttuvia ominaisuuksia.
Kolmanneksi sote-alan työtä tehdään tiimissä. Hyvinvoivassa työyhteisössä kyetään moniammatilliseen ja monialaiseen yhteistyöhön. Toisia työntekijöitä ja osaamista arvostetaan, ilmapiiri on toisia kunnioittavaa ja konfliktit otetaan heti puheeksi. Työn kehittämiseen löytyy voimavaroja. Näitä hyötyjä ei rahalla saavuteta, vaikka tulokset näkyvätkin rahassa eli edullisina kustannuksina. Nämä kuvaavat työhyvinvoinnin ydinasioita eli aineettomia resursseja ja ihmisyyttä.
Hyvinvoivasta työntekijästä ja työyhteisöstä hyötyvät välittömästi asiakkaat, potilaat ja heidän läheisensä. Työn laatu paranee ja tehostuu. Kun työntekijän motiivi ja osaaminen kohdistuu asiakkaan ja potilaan hyvinvoinnin edistämiseen, asiakas ja potilas sitoutuu hoitoonsa. Pitkäkestoisempi hyöty näkyy resurssien järkevänä käyttönä ja talouden luvuissa kustannusvaikuttavuutena.
Annu Haho
terveystieteiden tohtori, opettaja, aluevaaliehdokas (kesk.), Oulu