Olen tietoisesti pyrkinyt pysymään mahdollisimman kaukana hyvinvointialueisiin liittyvistä asioista. En ole missään valiokunnassa mikä sivuaa kyseistä asiaa, enkä myöskään ole maakuntahallinnossa mukana. Asiantuntemukseni on aivan eri osaamisalueella, mutta kansanedustajana tietenkään ei ole voinut olla huomaamatta kriisiä, mikä sotessa on.
Ajatus sotessa oli kaunis: Leveämmät hartiat taakse, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti hyvinvointipalveluita riippumatta asuinpaikasta. Ja samalla säästetään kustannuksista, kun päällekkäisiä toimintoja voidaan karsia. Tosiasiassa 15 vuotta valmisteltu sote aiheutti täysin päinvastaisen lopputuloksen, kulut kasvavat hallitsemattomasti ja palvelut menevät kauemmas.
Viime aikoina on paljon peräänkuulutettu eduskuntaa tekemään toimia hyvinvointialueiden eteen, ja täysin virheellisesti väitetty eduskunnan leikkaavan hyvinvointialueilta. Tosiasia on, että soteen laitetaan vuosittain koko vaalikauden ajan yli miljardi euroa lisää, ensi vuonna jopa noin 1,67 miljardia euroa. Muuten kaikki valta ja vastuu on hyvinvointialueilla, eduskunnan tehtävä on vain hoitaa rahoitus ja valvoa sitä, että alue on tehnyt tehtävänsä.
Nykyinen hallitus pyrkii kyllä korjaamaan keskeneräisenä raakileena läpi ajetun soten valuvikoja, mutta se ei tapahdu yhtäkkiä. Nyt annamme hyvinvointialueille rauhan miettiä kuinka toiminta järjestetään, alueilla on vielä runsas kolme vuotta aikaa kattaa alijäämää, joten aikaa on. Nyt onkin syytä peräänkuuluttaa vastuullisuutta maakuntapoliitikoilta, nyt katsotaan mennäänkö siitä mistä aita on matalin vai mietitäänkö koko maakunnan etua.
Vaikka onkin helppoa ja muodikasta syyttää hallitusta soten kriisistä, niin tosiasia on kuitenkin, ettei sotessa näy juuri lainkaan nykyisen hallituksen kädenjälki. Helppo ratkaisu toki on vaatia lisää rahaa, mutta nykyisessä taloustilanteessa täysin holtiton lisärahoitus ei ole vastuullista.
Eli nyt vain jäitä hattuun, ja yhteyksiä maakunnan päättäjiin.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Sievistä.