Hyvinvointia ja terveyttä edistävä palvelujärjestelmä kaipaa uudenlaista ajattelua, jossa päätöksentekoa, budjetointia ja kilpailutuksia ohjaa vaikuttavuus.
Työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusongelmat uhkaavat heikentää palveluiden määrää ja laatua. Tämä kehitys lisää sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ongelmia, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ennaltaehkäisevän työn vähenemisestä, mikä lisää eriarvoisuutta ja syrjäytymisen riskiä. Huono-osaisuuden kasautuminen kasvattaa turvattomuutta ja heikentää kriisinkestävyyttä.
Palveluiden tulevaisuutta ei tarvitse rakentaa leikkausten varaan. Vaikuttavuutta lisäämällä veroeurot voisivat tuottaa hyvinvointia nykyistä tehokkaammin. Leikkaamisen sijaan tulisi sijoittaa sinne, missä saavutetaan suurimmat inhimilliset ja taloudelliset hyödyt. Tämä ei ole vaikeaa, vaan liikkeelle voidaan lähteä alueellisilla piloteilla, joissa hyödyt ovat helposti todennettavissa.
Työllistymishankkeet, joissa palveluntuottajille on maksettu työllistymistulosten eikä suoritemäärien perusteella, ovat parantaneet työllisyyslukuja merkittävästi. Koulupudokkuutta ja sijaishuollon kuluja on onnistuttu vähentämään tarjoamalla lapsille ja nuorille ajoissa oikeanlaisia palveluja ja maksamalla vain todellisista tuloksista. Vaikutusten hankinta on parantanut palveluiden laatua ja ohjannut tuottajia kehittämään entistä parempia ratkaisuja.
Vaikuttavuuden huomioiva hankinta määrittelee selkeät tavoitteet ja keinot niiden seuraamiseksi jo kilpailutusvaiheessa. Tavoitteita voidaan mitata eri palveluiden ja väestöryhmien tarpeisiin sopivilla mittareilla, joita on jo saatavilla. Vaikuttavuutta voidaan lisätä myös hyödyntämällä olemassa olevaa rekisteritietoa, vahvistamalla sosiaalista raportointia ja laatimalla kansallisia vaikuttavuusmittareita. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystietojen toissijaisen käytön lakia tulisi voida soveltaa paremmin. Myös uudet teknologiat voivat parantaa kustannusvaikuttavuutta.
Vaikuttavuuden johtaminen mahdollistaa myös uusia kumppanuuksia. Yksityiset palveluntuottajat ja kolmas sektori voivat yhdessä julkisen sektorin kanssa kehittää entistä kustannusvaikuttavampia palvelumalleja. Hankintalain mahdollistamia neuvottelu-, allianssi- ja kumppanuusmalleja tulisi hyödyntää nykyistä enemmän. Nykyisin kilpailutukset lukitsevat palvelukuvaukset liian tiukasti, mikä estää uusien toimintatapojen käyttöönoton. Kilpailutuksen tulisi ohjata hankintoja kohti parempia vaikutuksia eikä vain toistamaan vanhoja malleja.
Vaikuttavalla päätöksenteolla kuntien ja hyvinvointialueiden tulevat päättäjät voivat varmistaa taloudellisesti ja inhimillisesti kestävän tulevaisuuden.
Liisa Björklund
erityisasiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Petri Hilli
toimitusjohtaja, QSA Oy