Perussuomalaisten kansanedustajat perustelivat Kalevassa (16.6.) sosiaalihuoltolain uudistusta. On syytä todeta, että palveluiden kehittäminen, byrokratian vähentäminen ja varhaisen tuen vahvistaminen ovat tavoitteita, joita harva vastustaa.
Kysymys kuuluu, toteutuuko uudistus käytännössä tavalla, joka aidosti vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien lasten, nuorten ja perheiden asemaa?
Kirjoituksessa uudistusta kuvataan lähes ongelmattomana parannuksena nykytilaan. Vaikka tavoitteet ja muutokset voivat olla osin kannatettavia, on samalla tarkasteltava kriittisesti niitä riskejä, joita muutokset voivat aiheuttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille.
Hallitus korostaa lastensuojelun asiakkuuden kynnyksen nostamista ja palveluiden siirtämistä sosiaalihuoltolain piiriin. Paperilla kyse voi näyttää hallinnolliselta muutokselta, mutta käytännössä kyse on myös siitä, millä tasolla yhteiskunta tunnistaa lapsen tai nuoren tilanteen vakavuuden.
Kun nykyisten tuhansien lastensuojelun asiakkaiden arvioidaan siirtyvän sosiaalihuoltolain palveluihin, herää perusteltu kysymys siitä, riittävätkö sosiaalihuollon resurssit vastaamaan heidän tarpeisiinsa.
Lastensuojelun asiakkuus ei ole syntynyt sattumalta, vaan taustalla on usein pitkäkestoisia ja monimutkaisia ongelmia, jotka vaativat erityistä osaamista ja tiivistä tukea. Jo nykyisin sosiaalialan ammattilaiset arvioivat, milloin lastensuojelun asiakkuudelle on perusteet.
Yksi merkittävimmistä riskeistä liittyy siihen, että lastensuojelun erityisosaaminen voi heikentyä tilanteissa, joissa lapsen ongelmat eivät enää täytä uuden lainsäädännön mukaisia asiakkuuskriteerejä.
Vaikka hallitus vakuuttaa palveluiden olevan yhtä intensiivisiä kuin nykyisin, ei laki yksin takaa palveluiden saatavuutta ilman riittäviä työntekijäresursseja ja rahoitusta.
Huolta herättää myös uudistukseen liittyvä säästötavoite. Hallituksen mukaan uudistus kannattaisi toteuttaa, vaikka se ei säästäisi euroakaan. Samalla kuitenkin korostetaan saavutettavia säästöjä.
Tämä herättää kysymyksen siitä, onko ensisijaisena tavoitteena palveluiden parantaminen vai julkisen talouden tasapainottaminen. On myös mahdollista, että uudistus aiheuttaa hyvinvointialueille lisäkustannuksia säästöjen sijaan.
Huolta aiheuttaa myös kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen. Vaikka nykyjärjestelmässä on ollut puutteita, on se tarjonnut monille pitkäaikaistyöttömille, mielenterveyskuntoutujille ja osatyökykyisille tärkeän väylän osallisuuteen ja arjen hallintaan. Uuden palvelumallin toimivuudesta ei vielä ole näyttöä.
Sosiaalipolitiikassa onnistumista ei mitata sillä, kuinka monta asiakkuutta voidaan siirtää toiseen palveluun, vaan sillä, saavatko ihmiset oikea-aikaista apua silloin, kun sitä tarvitsevat.
Siksi uudistuksen vaikutuksia on seurattava tarkasti ja oltava valmiita korjaamaan suuntaa, mikäli lasten, nuorten tai heikossa asemassa olevien aikuisten palvelut heikkenevät.
Niina Kettunen
YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, aluevaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu (sd.)