IHMISET: Ra­nua­lai­nen Petri Tam­mi­nen menetti ka­la­ja­los­ta­mon­sa tu­li­pa­los­sa

SÄÄ: Epä­va­kai­nen sää jatkuu Oulun seu­dul­la – al­ku­vii­kos­ta saattaa sadella

Huo­nol­la elä­mäl­lä häi­rit­se­mi­nen on kiel­let­ty py­kä­läl­lä numero 13 Art­tu­ri­las­sa, joka on Oulun por­mes­ta­ri­na toi­mi­neen Arthur Castré­nin kahta puolen Plaa­nao­jaa lah­joit­ta­mien maiden peruja

Artturilaa alettiin rakentaa 40 vuotta sitten vuonna 1918 perustetun Oulun ensimmäinen siirtolapuutarhan jatkajaksi.

Oulu
Heikki Pesonen kertoo, että Artturilan siirtolapuutarha-aluetta halkova Bulevardi pysyy kunnossa talkoovoimin.
Heikki Pesonen kertoo, että Artturilan siirtolapuutarha-aluetta halkova Bulevardi pysyy kunnossa talkoovoimin.
Kuva: Jussi Korhonen

Aurinko paistelee kesäkuista lämpöä, kun Juurusojan Lupiinitiellä päästään perimmäisten kysymysten äärelle. Se on selvää, että kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, vaikka sekään ei ole niin kovin tärkeää, mutta mitä on huono elämä? Tai kääntäen hyvä?

Sitä ohjaa pohtimaan Artturilan siirtolapuutarhan vuokrasopimusehtojen pykälä numero 13.

– Palstalainen ei saa huonolla elämällään tai toiminnallaan aiheuttaa häiröitä muille palstalaisille, siinä paalutetaan.

Castrenin perhepuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Heikki Pesonen arvelee, että sääntö on peräisin vanhasta.

– Saattaa olla vaikka itse Castrénin kommentteja, hän miettii.

Tällä hän tarkoittaa Oulun pormestarina viime vuosisadan alussa toiminutta Arthur Castrénia, jonka lahjoittamalle maalle perustettiin Oulun ensimmäinen siirtolapuutarha vuonna 1918 ja jonka peruja nykyinen Artturila on.

Pesosen mielestä puutarhanhoito itsessään on luettavissa osaksi hyvää elämää. Se on myös asia, joka yhdistää Artturilan moninaista väkeä.

Huonoa elämää puolestaan voisi olla naapureiden häiritseminen esimerkiksi metelöimällä tai pukkaamalla kutsumatta toisten palstoille.

– Ja jos alkoholia nautitaan, niin nautitaan kohtuudella. Ei sammuta toisten pihoille. Sitäkin se varmasti tarkoittaa, Pesonen sanoo.

Tällaisia ongelmia Artturilassa ei ole hänen puheenjohtajuutensa aikana ilmennyt. Ainoastaan sitä on tarkkailtu, että paikalle johtavalla soratiellä maltetaan pitää autot nopeusrajoituksen osoittamassa kolmenkympin vauhdissa, etteivät hiekat pöllyä ihmisten pihoille.

Uusille sijoille

Alkuperäinen Castrenin perhepuutarha sijaitsi Raksilan ja Karjasillan välissä kahta puolen Plaanaojaa. 70-luvulle tultaessa se joutui väistymään Kainuuntien uuden linjauksen tieltä.

– Kaupunki oletti, että se voi noin vain ottaa alueen haltuunsa. Perhepuutarhayhdistyksen hallitus vei asian oikeuteen, ja pitkän taistelun jälkeen korkein oikeus päätti, että alue on lunastettava, Pesonen kertoo.

Saaduilla rahoilla yhdistys hankki maata Juurusojalta reilun varttitunnin ajomatkan päästä Oulun keskustasta.

– Vuonna 1981 tänne alettiin rakentaa teitä ja vesijohtoja. Toiminta alkoi vuonna 1983. Täällä on 64 tonttia, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta 700 neliön kokoisia.

Omat maat

Alueelle on rakennettu hiljalleen. Nykyään enää kymmenkunta tonttia on pelkkänä viljelysmaana.

Pesosen mukaan Artturila poikkeaa monista muista siirtolapuutarhoista siinä, että se yhdistyksen omilla mailla.

– Jokainen, joka täältä vuokraa tontin, on yhdistyksen osakas.

Omistusmaa tarkoittaa myös sitä, että yhdistys on voi varsin vapaasti määrätä aluettaan. Asianmukaiset rakennusluvat on tietysti oltava, mutta kaupunki ei pääse päsmäröimään liikoja. Useissa siirtolapuutarhoissa esimerkiksi saunaa ei saa palstalleen rakentaa, mutta Artturilassa sekin on mahdollista tiettyjen rajojen puitteissa.

Palstalaisella on näin ollen varsin suuri vapaus tehdä tontistaan mieleisensä kesäpaikka.

– Tässä on yhteisö, mutta on iso tontti ja oma rauha, kolmatta kesää Artturilassa viihtyvä Pesonen summaa mökkinsä eteen rakentamallaan patiolla.