Sote-palveluiden käyttöön liittyvien kustannusten nousu näkyy jo konkreettisesti hoitoon hakeutumisen esteenä. Asiakasmaksujen nosto ja terveyspalvelujen keskittäminen heikentävät merkittävästi yhdenvertaisuutta ja sitä, kenellä on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää välttämättömiä terveyspalveluja.
Vuoden 2026 aikana maksut ovat nousseet useilla hyvinvointialueilla, vaikka jo nyt sote-asiakasmaksuja on ulosotossa yli 500 000 kansalaisella, erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa. Maksujen korotukset kertaantuvat erityisesti monisairailla, joille hoitokäynnit ovat välttämättömiä ja toistuvia.
OECD:n mukaan hoidon tarpeen täyttymättä jäämistä raportoi vuonna 2024 12,4 prosenttia suomalaisista ja pienituloisista jopa 20,9 prosenttia. Ero on huima. Suomen kokonaisprosentti oli EU:n toiseksi korkein. Työttömyyden, lapsiperheköyhyyden ja elinkustannusten nousu pahentaa tilannetta entisestään.
Keskeisiä hoitoon pääsyn esteitä Suomessa ovat palveluiden ja lääkkeiden hinta ja pitkät välimatkat. Lisäksi aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että pienituloisiin kohdistuu myös muita hoitoon pääsyä heikentäviä tekijöitä, kuten matalapalkka-alan joustamattomat työajat ja julkisten liikenneyhteyksien heikkous tai puutteellisuus.
Palveluverkon keskittyessä voimakkaasti välimatkat palveluihin kasvavat entisestään, jolloin matkakulut sekä matkoihin tarvittava aika lisääntyvät. Moni pienituloinen joutuu ottamaan koko päivän palkattomaksi vapaaksi päästäkseen hoitoon, ja hoitokäyntien taloudelliset kustannukset kasvavat.
Muutos näkyy paitsi pääkaupunkiseudulla, mutta myös erityisesti pienillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla alueilla, joissa liikenneyhteydet ovat heikot ja matalapalkka-alat yleisiä. Näillä alueilla asiakasmaksujen nousu, pitenevät välimatkat, heikot julkiset liikenneyhteydet ja polttoaineen hinta muodostavat kokonaisuuden, joka lisää eriarvoisuutta.
Samat vaikutukset osuvat myös lapsiin: hoitokäynnit voivat viedä heiltä kokonaisia koulupäiviä, heijastuen koulunkäyntiin. Yleensä lapsi tarvitsee mukaansa myös huoltajan, joka joutuu olemaan lapsen käynnin ajan pois töistä.
Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos palveluiden hinta, saavutettavuus ja rakenteet estävät osaa väestöstä käyttämästä niitä. Sote-uudistusten vaikutuksia pienituloisiin on arvioitava uudelleen – ja korjattava ne kohdat, joissa järjestelmä tuottaa eriarvoisuutta.
Mia Huolman
lasten ja nuorten psykologian erikoispsykologi, Urjala
Antti Klemettilä
psykologi, psykoterapeutti, Raasepori
Katja Karhunen
psykologi, Kuopio
Kirjoittajat ovat Psykologiliiton yhteiskunta- ja yhdenvertaisuusjaoksen jäseniä