Viitaten Kalevan 26. kesäkuuta julkaistuihin artikkeleihin "Skeittaus ei ole ainoa laji ilman talviolosuhteita" ja "Skeittipyhätön tarina tiensä päässä".
On todella surullista ja kummallista, että kulttuuripääkaupunki 2026 on päättänyt olla tukematta taloudellisesti yli 20 vuotta vanhaa, yhtä Suomen legendaarisimmista skeittihalleista.
Skeittaus ei ole pelkkää urheilua, vaan se on enemmänkin kulttuuria ja itseilmaisun muoto. Skeittaus on ollut urbaanin ympäristön käyttöä itseilmaisuun, eräänlaista taidetta. Ehkä myös anarkismia.
Lähin perinteinen urheilumuoto, johon skeittaus voidaan verrata, on luultavasti tanssi. Skeittauksessa ilmaistaan itseä erilaisilla liikeradoilla urbaanissa ympäristössä, ja mitä sulavampia ja näyttävämpiä liikkeet ovat, sitä enemmän arvostusta harrastaja saa. Skeittauksella ilmaistaan itseä, ja skeittaustyylejä on yhtä monta kuin skeittareita.
Skeittauskulttuurin ympärillä on musiikkia, urbaania taidetta ja hengailua. Se on urbaania tanssia pyörillä kulkevan laudan kanssa.
Usein skeittipaikoilla, sekä Suomessa että maailmalla, järjestetään kulttuuritapahtumia, musiikkikeikkoja ja taidenäyttelyitä, ja nämä paikat toimivat alakulttuurien kohtaamispaikkoina. Skeittauksessa ei ole sääntöjä, paitsi ehkä kilpaskeittauksessa, joka on minimaalinen osa koko lajia.
Mikä on siis kulttuuripääkaupunki 2026, eli Oulun, suhtautuminen alakulttuureihin? Ei ilmeisesti kovin suopea, kun legendaarinen talviharrastuspaikka joudutaan sulkemaan. Skeittaus ei ilmeisesti ole kaupungin mielestä tarpeeksi arvokasta kulttuuria. Vai onko kaupunki niin jämähtänyt, ettei se näe urheilun ja kulttuurin voivan nivoutua yhteen? Skeittaus on enemmän kulttuuria kuin urheilua.
Usein skeittaajat eivät kuulu perinteiseen urheilijan ihmistyyppiin. Skeittauksen pariin päätyvät usein ne, joita ahdistavat perinteisen urheilun säännöt ja valmentajien paineet. Skeittaukseen kuuluu keskeisesti myös istuskelu, musiikin kuuntelu, ystävien kanssa oleilu, ehkä soittaminen ja taide – itse skeittaaminen ei välttämättä aina ole ykkösasia.
Yhteenkuuluvuuden tunne samanhenkisten ihmisten kanssa on se juttu. Skeittaajat ovat usein taiteilijahenkisiä "outolintuja", jotka eivät löydä perinteisestä urheilusta paikkaansa. Skeittaus on kulttuuria, vaikka se voi olla myös liikuntaa. Skeittaus voi olla yksi niistä harvoista tervehenkisistä henkirei’istä ihmisille, jotka sitä harrastavat, ja se voi olla monille mielenterveyden kannalta todella tärkeä asia.
On siis sääli, että Oulun kaupunki toiminnallaan mahdollistaa sen, että yksi Pohjois-Suomen ainoista skeittihalleista suljetaan, mikä tarkoittaa, ettei lajia voi harrastaa puoleen vuoteen. Kulttuuripääkaupunki 2026, Oulu, tekee merkittävän loven Oulun ja Pohjois-Suomen kulttuurielämään ja monen taiteilijasieluisen skeittarin mielenterveyteen. Toivottavasti tulette järkiinne.
Simo Inkala
maailmankansalainen, skeittari, biolääketieteen erikoismies, ihminen, Oulu