Istun kauppakeskus Valkean penkillä. Viiden metrin päässä edessäni tumma maahanmuuttajamies tonkii roskapöntöstä tölkkejä Lidl-kassiinsa. Maahanmuuttajuudestaan huolimatta hän ei edusta väestönvaihtoa. Väestönvaihtoa edustaa hänen takanaan oleva oululainen teiniporukka, joka puhuu "frendien" kesken muistoistaan "skideinä".
Jos katsot ympärillesi, oululaista, turkulaista ja helsinkiläistä nuorta ei erota toisistaan. Kaikki puhuvat samaa kieltä, jossa yhdistyy "finglish" ja "stadin slangi". Oulusta ovat kadonneet tuplakonsonantit, kakarat ja onnikat.
Moni häpeää Oulun murretta, tai jopa pahempaa, koko suomen kieltä. Suomalaiset kansallismieliset ovat niin pitkään huolehtineet ulkomaisesta väestönvaihdosta, että he ovat jättäneet huomiotta valtavan kulttuurillisen muutoksen Suomessa, jonka vaikutusta voimme pitää verrattavana maahanmuuton kanssa.
Tätä Suomessa, mukaan lukien Oulussa, esiintyvää persoonatonta, paikkakunnasta riippumatonta käyttäytymistä ja kieltä kutsumme henkiseksi helsinkiläisyydeksi.
Koska nykyinen teinien sukupolvi koostuu korona-aikana kasvaneista nuorista, ovat he kasvaneet sosiaalisen median äärellä. Suomalainen sosiaalinen media, kuten suuri osa muustakin suomalaisesta kulttuurista, on Helsinki-valtaista.
Netistä kulttuurinsa nauttiva sukupolvi juurtuu helposti Helsingin alueella vaikuttavaan urbaanikulttuuriin kotiseutunsa sijaan. Näin syntyy kaukana pääkaupunkiseudusta eläviä "henkisiä helsinkiläisiä".
Aikuistuessaan nämä nuoret näkevät paremman tulevaisuuden etelässä, ja kotiseudun juurien ollessa heikot, on muutto looginen vaihtoehto. Jos tätä muutosta ei pysäytetä, on jäljellä Euroopan laajuinen urbaani monokulttuuri, ja Kehä 3:sta pohjoiseen ulottuva joutomaa.
Matti Kuusta lainaten suomalaisen kulttuurin heikkouksia onkin "sen vesiperäisyys, sen Helsinki-valtaisuus". Näin ollen meidän täytyy suomalaisina ottaa mallia Kuusen visiosta, jossa Suomessa olisi Helsingin lisäksi vähintään yksi elinvoimainen ja vahva kulttuurikeskus, joka voisi tosissaan kilpailla vaikutusvallasta ja vetovoimasta pääkaupunkiseudun kanssa.
Oulun kulttuuripääkaupungin asema vuonna 2026 on hyvä alku, mutta Pohjois-Suomen pitää tarjota enemmän suomalaiselle kulttuurikentälle. Ohjelmaa lainaten, "kulttuuri-ilmastonmuutos alkaa pohjoisesta". Meidän täytyy saada Helsingin kaltainen vaikutusvalta sosiaalisessa mediassa, ja luoda terve vastakulttuuri, joka juhlistaa kotiseuturakkautta, suomalaisuutta ja paikallista murretta.
Suomalaiset ovat aina taistelleet maansa puolesta, koska he rakastavat isänmaataan ja sen kulttuuria. Mutta jos se katoaa tulevaisuuden henkisen väestönvaihdon myötä, jää meille kysymys, haluammeko tässä maailmantilanteessa olla maa, joka ei ole varma siitä mitä se puolustaa?
Niilo Kreivi
Oulu