Kaleva uutisoi 27.12. otsikolla ”Näin Oulun henkilöstöhallinnon vuoden takainen kriisi kärjistyi rikosilmoituksiksi”. Haluan kommentoida hallintojohtaja Ari Heikkisen ajatuksia väärinkäsitysten välttämiseksi.
Pääasia oli, suojaavatko johtajat omaa tai kollegoidensa etua siten, että se aiheuttaa haittaa organisaatiolle ja työntekijöille. Kyse oli laajemmasta asiasta kuin HR-henkilöstöstä.
Useiden henkilöiden minulle kertoman perusteella syntyi epäily, että kahden johtajan toiminta vaikutti kielteisesti henkilöstön työturvallisuuteen ja muuhun toimintaan. Tällaiset asiat tulee selvittää, joten vein ne entiselle kaupunginjohtajalle. Selvittäminen ei kuitenkaan näyttänyt onnistuvan asianmukaisesti. Huomio kääntyi ja kohdistettiin toistuvasti toisarvoisiin asioihin, kuten esimerkiksi viestintuojaan.
Annoin kokonaisuudessa ohjeita toimia toisin, huomioiden oikeudelliset periaatteet, korruptiontorjunta ja Oulun henkilöstöhallinnon linja. Eri käänteiden jälkeen epäilin jo tahallisuutta.
Heikkisen kertoma selvitys teetettiin vasta tutkintapyyntöjen jälkeen, ei toisinpäin. Kuten Kalevan uutisessa mainitaan, aiemmin Heikkinen suostutteli etten veisi asioita työsuojeluviranomaisen tietoon, ja ryhtyi sittemmin muihin toimiin.
Pidin myös vääränä, jos johtajien toimintaa ei sisäisesti edes selvitetä, kun samanaikaisesti organisaation muita henkilöitä rangaistaisiin pienemmistäkin asioista.
Johtajien allekirjoittaneeseen liittyneet toimet olivat sivuseikka, mutta ne vahvistivat käsitystä epäterveestä toimintakulttuurista.
Heikkisen osuudesta uutisoitiin: ”Poliisi totesi, että kyse oli yhdestä kokouksesta eikä Heikkinen ole uhannut tai painostanut Mikkolaa...” Poliisin käsitys on virheellinen, kokouksia oli useampia, kuten Kaleva kirjoittaa. Heikkinen myös jatkoi niitä huomauttamisesta huolimatta. Tieto oli toimitettu poliisille, mutta vaikuttaa jääneen lukematta. Lisäksi oli muita tapahtumia.
Heikkinen kommentoi tutkintapyynnön tulleen ”täytenä yllätyksenä”, vaikka kysyi siitä osaltaan jo aiemmin. Pyysin poliisia tutkimaan ovatko tietyt tekemiset tai tekemättä jättämiset täyttäneet rikoksen tunnusmerkistön. Poliisia ei pyydetty tutkimaan laatukysymyksiä. Asiaa ei kuitenkaan otettu tutkittavaksi.
Heikkinen kummeksui, ettei poliisi kuullut virkajohtoa. Poliisi ei kuullut asiassa henkilökohtaisesti ketään, ei allekirjoittanuttakaan. Tämä johti poliisin tietojen puutteisiin ja virheisiin.
Keskeistä ei kuitenkaan ole kenenkään rikosvastuu, vaan yleinen etu. Kyse ei ole tunteista tai ”mielipahasta”, vaan voiko esimerkiksi Sari Sairaanhoitaja kertoa työyhteisönsä epäkohdasta ja olettaa, että epäkohta käsitellään asianmukaisesti. Ja voiko Sari tehdä asiallisen ilmoituksen ilman haitallisia seuraamuksia tai pelkoa kostosta. Huomion ei pidä keskittyä viestintuojaan, vaan viestiin ja faktoihin.
On hyvä, että ongelmia on nyt avoimesti tunnustettu ja tehty korjaavia toimenpiteitä. Näen sen olevan koko kaupungin etu.
Mauri Mikkola
palvelusuhdepäällikkö, Oulun kaupunki