Olen viime aikoina huomannut paljon uutisointia omaisten huolesta, kun huonokuntoisia vanhuksia siirretään säästösyistä kevyemmän hoidon piiriin. Samaan aikaan on uutisoitu siitä, miten suuri osa sote-alueiden budjeteista kuluu vuokratyövoiman hankkimiseen nimenomaan kohonneiden lääkäripalkkioiden takia.
Yksittäiset lääkärit ja hoitajat ovat taas julkisuudessa kertoneet, miten hyvin ansaitsevat yksityisillä työnantajilla ja vuokrayrityksissä.
Tätä uutisointia seuratessa tilannetta on mahdoton hyväksyä. Miksi ihmisten ahneuden sallitaan ajaa terveydenhuolto tilanteeseen, jossa osa ihmisistä jää taloudellisista syistä täysin vaille hoitoa, tai saa huonompaa hoitoa kuin tarvitsisi.
Opetusministeriö on jo vuosia asettanut palkkakaton niille palkoille, jotka maksetaan julkisin varoin. Mikseivät sote-alueet pysty toimimaan samoin myös kaikenlaisten ulkoistusten ja vuokratyövoiman osalta?
Erään läheiseni tilannetta seuratessa en voi hyväksyä pienten paikkakuntien vanhustenhoidon ulkoistamista sote-alueelta yksityiselle palveluntuottajalle, jossa toimintaa ei käytännön tasolla seuraa juuri kukaan ainakaan riittävällä tavalla.
Palveluntuottaja mainostaa tekevänsä hyvää taloudellista tulosta, mutta vanhusten todellinen hoito ja palvelut ovat luokattoman huonoja, ja kipeästi tehostettua hoitoa kaipaavat halutaan pitää kotihoidon piirissä.
Hoidon laatu kärsii olennaisesti, kun hoidosta vastaava lähiesimies sijaitsee satojen kilometrien päässä tiimistään, eikä tiedä työpaikan todellista arkea. Henkilökuntakyselyjen tulokset hiljennetään ja ongelmien syntipukiksi joutuu yksittäinen työntekijä, vaikka todellinen ongelma on käytänteiden puutteessa, esimiestyössä ja yhteistyön puutteessa.
Voisiko hoidon laatua ja varsinkin vanhusten hoitoa valvoa joku ulkopuolinen taho, joka osaisi arvioida myös mahdolliset yhteistyöongelmat yksityisten toimijoiden ja sote-alueiden välillä.
Tarja Karppinen
Oulu