Oulun energiapolitiikka on ollut uraa uurtavaakin, aina ensimmäisestä sähkölampusta Merikosken voimalaan, Toppilan yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon ja biovoimalaan saakka. Kaukolämpöäkin varataan entiseen Kemiran maanalaiseen öljysäiliöön.
Missä mennään nyt? Vähennetäänkö päästöjä, toimiiko kriisiajan huoltovarmuus?
Jo 1980- ja 1990-luvuilla Oulussa pyrittiin halvalla yösähköllä leikkaamaan vuorokauden kulutushuippuja eli suurinta energiatarvetta.
Missä mennään nyt? Onko luopuminen vähitellen päiväsähköä selkeästi halvemmasta yösähköstä vastuutonta ympäristön ja huoltovarmuuden kannalta? Nyt ero on merkittävä enää siirtohinnassa.