"Maksuton väylä ensimmäiseen tutkintoon säilyy maksuttomana ainakin vuoteen 2040."
Näin vakuutti tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie Helsingin Sanomissa. Lausunto kuulostaa rauhoittavalta, mutta samaan aikaan valmistellaan lakiesitystä, joka mahdollistaisi ensimmäisen korkeakoulututkinnon suorittamisen maksullisena avoimen korkeakoulutuksen kautta.
Kerralla suoritettavien tutkintojen määrä on myös jo rajattu yhteen. Siksi on aiheellista kysyä, onko maksuttoman korkeakoulutuksen murentaminen jo alkanut?
Esitys maksullisesta tutkinnosta on herättänyt laajaa kritiikkiä opiskelijajärjestöissä ja korkeakouluissa. Huoli on perusteltu.
Kyse ei ole vain yhdestä uudistuksesta, vaan suomalaisen koulutusjärjestelmän perusperiaatteesta: jokaisella tulee olla mahdollisuus kouluttautua taustastaan ja varallisuudestaan riippumatta.
Ensimmäiset arviot maksullisten tutkintojen hinnoista liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa euroissa. Haluammeko todella rakentaa Suomea, jossa vanhempien pankkitili ratkaisee nuoren tulevaisuuden?
Suomen suurin voimavara on ollut se, että laadukas koulutus on ollut kaikkien saavutettavissa. Juuri tämä on tehnyt Suomesta yhden maailman osaavimmista, kilpailukykyisimmistä ja vakaimmista yhteiskunnista.
Maksuton koulutus ei ole pelkkä hyvinvointivaltion etuus, vaan se on ennen kaikkea yksi sen tärkeimmistä investoinneista. Esimerkiksi OECD on toistuvasti osoittanut, että korkea koulutustaso vahvistaa talouskasvua, työllisyyttä, tuottavuutta ja yhteiskunnan kilpailukykyä.
Koulutuksen maksullisuuteen on myös yhdistetty paljon riskejä. Esimerkiksi kansainväliset kokemukset osoittavat, että korkeat lukukausimaksut lisäävät opiskelijoiden velkaantumista ja voivat heikentää erityisesti pienituloisten nuorten hakeutumista korkeakouluihin.
Nimenomaan maksuttoman koulutuksen kautta luodaan edellytykset osaamistason nostolle ja korkeastikoulutettujen määrän nostolle.
Selvitysten mukaan korkeasti koulutetut maksavat työuransa aikana enemmän veroja, työllistyvät paremmin ja käyttävät vähemmän sosiaaliturvaa. Koulutukseen sijoitettu euro on investointi, joka tuottaa moninkertaisesti takaisin.
Myös opetus- ja kulttuuriministeriö on korostanut, että Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää korkeasti koulutettujen määrän kasvattamista.
Lukukausimaksuilla ei turvata korkeakoulujen laatua ja rahoitusta. Jos maksullisesta ensimmäisestä tutkinnosta tulee todellisuutta, kyse ei ole enää yksittäisestä uudistuksesta, vaan merkittävästä suunnanmuutoksesta suomalaisessa koulutuspolitiikassa.
Siksi keskustelu on käytävä nyt – ennen kuin maksuttoman koulutuksen periaatteen mureneminen etenee pala palalta.
Maksuton koulutus on ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista menestystarinoista. Sen ansiosta Suomessa on voinut nousta taustastaan riippumatta unelmiensa ammattiin.
Tätä mahdollisuuksien tasa-arvoa ei pidä vaihtaa malliin, jossa koulutus muuttuu maksukykyisten etuoikeudeksi.
Marika Koivuniemi
Oulun kaupunginvaltuutettu (vihreät)
Inka Hopsu
kansanedustaja (vihreät)