Historioitsija Aleksi Mainio käy läpi suomalaisten traagisia vaiheita Neuvostoliiton vankileirien saaristossa 1930-luvulla. Kahvilassa nauttii aamukahviaan meidän lisäksemme vain yksi mies. Hän käy palauttamassa tarjottimensa, ja haluaa ohimennen sanoa muutaman sanan Stalinin vainoista.
Miehelle kuten monelle muulle suomalaiselle kirjailija Antti Tuurin arvostettu Ikitie ja siitä tehty elokuva maalasivat synkeän historiallisen näkymän, josta koulukirjoissa ei ollut paljon puhuttu.
Arviolta ehkä kymmenentuhatta suomalaista kuoli ja katosi parin vuoden aikana vuosina 1937–38. Jotkut arviot puhuvat jopa 25 000 ihmisestä. Tutkimus myös lukumääristä on kesken.
– Voidaan puhua etnisesti virittyneestä poliittisesta terrorista. En puhuisi kansanmurhasta, mutta myös sen termin käyttämisen puolesta voidaan hyvin argumentoida, Mainio sanoo.
