Kokoonnuimme alkuviikosta Puolaan eurooppalaisten päättäjien kesken pohtimaan mantereemme tulevaisuutta. Keskustelut maahanmuutosta eivät olleet enää varovaisia. Ne olivat rehellisiä. Ja syystä. Maahanmuutto ei ole enää hallinnassa monissa Euroopan maissa.
Esimerkiksi Kyprokselle saapuu radikaali-islamisteja suoraan Turkista. He eivät peittele tavoitteitaan: vallata maa demokratian keinoin, saada kansalaisuuksia ja vaihtaa valta lopulta ulkolaisten käsiin. Skenaario on tuttu. Ensin paikallinen hallinta, sitten koko valtio.
Hollannissa on kyliä, joista alkuperäiset asukkaat muuttavat pois. He eivät enää tunne olevansa kotona. Naapurusto on muuttunut täysin, ulkoisesti ja kulttuurisesti. Koti ei tunnu kodilta, kun ympäristö ei ole enää oma.
Ruotsin tie nousi usein keskusteluissa esiin. Ahvenanmaallekin paetaan savua ja levottomuutta. Ruotsi alkaa herätä, mutta paljon on jo menetetty. Osa ruotsalaisista pakenee pois omilta asuinalueiltaan, koska ne eivät ole enää turvallisia. Ironista kyllä: nämä ihmiset etsivät turvaa samalla tavalla kuin ne, joiden nimissä avoimet rajat perusteltiin.
On puhuttu jälleen rajatarkastusten palauttamisesta, autojen tarkistamisesta. Tämä kertoo EU:n epäonnistumisesta: yhteisiä ulkorajoja ei pystytty puolustamaan. Nyt jokainen maa pohtii miten suojella itseään, ja voivat tulevaisuudessa tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia jättäen taakse ne, jotka epäonnistuivat.
EU:n laajentumista arvioidaan nyt turvallisuusnäkökulmasta. Mutta on muistettava: suurin uhka ei tule aina ulkoa. Sisäinen uhka on todellinen – ja siitä puhumme vielä aivan liian harvoin.
Suomi kulkee perussuomalaisten ansiosta eri suuntaan. Olemme ryhtyneet toimiin, joilla poistetaan vetovoimatekijöitä. Viesti on selvä: tänne ei tulla elelemään muiden turvallisuuden kustannuksella. Ja juuri siksi Suomessa on vielä toivoa.
Mikko Polvinen
kansanedustaja (ps.), Kajaani