Euroopan unionin on ryhdistäydyttävä. Vaikka se on suuri talousmahti, sen vaikutus globaalisti on heikko. Sen on otettava sille kuuluva asema myös turvallisuuspolitiikassa.
EU on syvässä moniulotteisessa kriisissä, siinä yhdistyvät talous, turvallisuus, kasvu, teknologia, geopolitiikan muutos ja jäsenmaiden tulevaisuus.
Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Eurooppa oli hajanainen ja keskenään epäluuloinen. Idässä Neuvostoliitto oli myös silloin aggressiivinen. USA halusi Euroopan nousevan jaloilleen: turvallisuusratkaisu oli puolustusliitto Nato ja talouden perustan loi EU.
Tilanne on tänään samankaltainen paitsi, että USA kurmoottaa eurooppalaisia liittolaisiaan. Suomalaisten mielestä Trump on tehnyt liittolaisesta Euroopasta vastustajan itselleen, tämän toteaa Evan selvitys.
Sodan elänyt sukupolvi ja heidän lapsensa ovat väistymässä. Nykyistä EU:ta pidetään itsestään selvänä. Nykypolvien historiantuntemus näyttää olevan heikkoa.
Erilaiset laitaliikkeet valtaavat alaa monessa jäsenmaassa. On putinilaisia, trumpilaisia tai kansallisia laitaliikkeitä. Yhteistä useimmille laidoille on EU- vastaisuus. Uskotaan menneisyyden olleen kultareunainen
Jäsenmaiden poliittinen johto ei ole uskaltanut uudistaa talouksia ja yhteiskuntaa. Unioniin sitoudutaan vasta pakon edessä. Useassa jäsenmaassa ei ole onnistuttu kertoman omille kansalaisilleen yhdistyvän EU:n toiminnasta ja hyödyistä.
Myös Bryssel on vähät välittänyt kansalaisten mielipiteistä omissa toimissaan. Unionin toiminta nojaa liikaa vanhaan, tarvitaan uusia ideoita integraatiolle.
EU on kuitenkin onnistunut saavuttamaan alkuperäiset suuret tavoitteensa. EU-maiden välillä ei ole ollut sotia, hyvinvointi ja vauraus ovat vahvistuneet, sekä taloudet ovat kasvaneet. EU on laajentunut ja ottanut rauhanomaisesti siipiensä suojaan entisen Neuvostoliiton satelliitit. Unkari "palannee takaisin " unioniin. EU on ostanut rauhallisen kehityksen erilaisilla apupaketeilla ja ohjelmilla.
Keskustelu päätöksenteon uudistamisesta on saatava aikaan. EU ei tarvitse enää uusia orbaneita. Enemmistöllä tehtävää päätöksentekoa on lisättävä.
Olennaista on, että EU siirtyy proaktiiviseen toimintaan ja luopuu seuraajan roolistaan. Tarvitaan omaa tahtoa ja selvät päämäärät.
Heitetään lillukanvarret pois ja keskitytään vaikuttaviin, suuriin asioihin. EU:n omaa säätelyä on järkevöitettävä, se esimerkiksi sisämarkkinat on vietävä loppuun: suunnitelmia on, toteutus puuttuu.
Jäsenmaiden on vahvistettava keskinäistä luottamustaan. Suomen on pidettävä huolta siitä, ettei pienten jäsenten asemaa poljeta.
Komissiolla on taipumus jakaa rahaa ja luottaa jäsenvaltioiden ilmoituksiin. Elvytysrahaa jaettiin holtittomasta, eikä rahankäyttöä valvottu riittävän tarkasti. Italian ja Espanjan toimet koronarahan käytöstä on selvitettävä.
Kun puolustusteollisuutta kehitetään yhteisillä varoilla, on kontrollia tiukennettava. Harmaa talous ja korruptio olisi vihdoinkin saatava kuriin.
Suomen näkökulmasta teollisuus- ja kilpailupoliittinen testi on Koneen hissikauppa.
Komissio haluaa maailmanlaajuisesti vahvoja yrityksiä, jos se tarkoittaa, että vahvat yritykset tulevat suurista maista, on EU:n tie tuhoon tuomittu. Valtiontukimaailmassa on palattava normaalina pidettävään tilanteeseen.
EU:lla on laaja ja kasvava verkosto kahdenvälisiä kauppasopimuksia, niitä on lisättävä ja samalla on luovuttava pyrkimyksistä ohjata kauppakumppaneita.
Uudet markkina-alueet voivat korvata ne tappiot, joita Venäjän pakotteet ja Trumpin tullit aiheuttivat. EU on jäänyt jälkeen teknologisesta kehityksestä ja se on riippuvainen Kiinan ja USA:n teknologiasta. Omavaraisuutta on parannettava.
EU:n asemaa suhteessa Natoon on kehitettävä vastaamaan uutta tilannetta. On itsestään selvää, että Nato hoitaa sotilaspuolen.
EU on "töpinä", joka huolehtii yhdessä jäsenmaiden kanssa puolustusteollisuudesta, rahoituksesta, pakotteista sekä ylläpitää sellaista kilpailu- ja tutkimuspolitiikkaa, mikä turvaa kehityksen.
Euroopan turvallisuustilanne on hankala. Trump voi lähteä Natosta ja Putin voi hyökätä länteen. Ratkaisu tähän on teoriassa helppo; vahvistetaan puolustusta lisäämällä asetuotantoa ja apua Ukrainalle.
Suomalaisille tämä on itsestäänselvyys, mutta vaikkapa Espanjalle Venäjä on toissijainen asia, puhumattakaan ranskalaisista maanviljelijöistä.
Bryssel haluaa ohjata kaiken ja tarkasti. On päästävä siihen, että asioita voidaan hoitaa markkinalähtöisesti.
Jos halutaan puhdasta sähköä, niin ydinvoiman on oltava samalla viivalla esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman kanssa. Jos tahtoa on, ovat kaikki kriisit voitettavissa.
Sampsa Saralehto
valtiotieteiden tohtori