Syksyllä 2020 sain Oulun yliopistolta sähköpostiviestin otsikolla ”Tervetuloa aloittamaan uusi lukuvuosi”. Sähköpostissa vilahti sana ”poikkeustilanne”, ja viesti huipentui toteamukseen ”Syksyn opetus aikavälillä 1.8.–25.10.2020 järjestetään pääasiallisesti etänä.”
Tämä tarkoitti lopulta sitä, että näin luokkakavereitani muutaman kerran kasvotusten. Sen jälkeen sosiaalinen elämäni hoitui läppärin näytön kautta omassa yksiössäni. Lopulta reilun parin kuukauden ajanjakso muuttui lähes 1,5 vuotta kestäväksi etäopiskelun aikakaudeksi.
Kun muistelen kahden vuoden takaisia tapahtumia, ensimmäisenä mieleeni tulee yksinäisyys. Aikaisemmin olin kuullut vain puhuttavan yksinäisyydestä, mutta syksyllä 2020 koin sen itse. En omasta halustani, vaan koska Oulun yliopisto jätti minut ja muut vuonna 2020 aloittaneet opiskelijat yksin.
Ujolle opiskelijalle lähiluennot ovat nimittäin helpoin tapa tutustua uusiin ihmisiin: parhaimmassa tapauksessa luento päättyy vieruskaverin ehdotukseen lounaalle menosta.