Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Otteluseuranta: Kärpät karkasi Sai­Pal­ta jo avaus­eräs­sä

Olut: Tornion panimo löysi keinon auttaa Uk­rai­naa, vaikka olutta ei saa mark­ki­noi­da hy­vän­te­ke­väi­syy­del­lä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Essee
Tilaajille

Essee: Wolt­taan ate­ria­ni, siis osal­lis­tun riis­toon – "Tähän työhön pää­ty­vät ne, joilla ei ole juuri muita vaih­toeh­to­ja"

Suomalainen yhteiskunta ei onnistu suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia jäseniään, kirjoittaa Noora Vaarala.

Keskiluokan elämäntapaa kannattelee varjoyhteiskunta. Tätä olen ajatellut, kun olen lukenut uutisia esimerkiksi marjanpoimijoiden epäinhimillisestä kohtelusta, intialaisten ja nepalilaisten ravintoloiden harjoittamasta kiristyksestä, kielitaidottomien siivoojien ahdingosta ja ruokalähettien huonosti kannattavasta pakkoyrittäjyydestä.

Uutisten määrä kertoo, ettei kyse ole vain yksittäistapauksista vaan jäävuoren huipusta. Kyse on systeemistä, joka mahdollistaa hyväksikäytön ja joka piilottaa sen kokijat. Ja joka tekee minun elämästäni miellyttävää.

En näe heitä juuri koskaan, mutta hyödyn heistä jatkuvasti. He ovat kuin historiallisen brittidraamasarjan palvelusväkeä, joka kokkaa kellarissa ja kantaa sitten annokset yläkertaan kartanon väen illallista varten.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.