Muutama vuosi sitten istuskelin työhuoneella, kun naapuripöydän kollega nousi tuoliltaan ja alkoi pukea takkia ylleen. Hän sanoi lähtevänsä terapiaan ja palaavansa myöhemmin.
Häkellyin. Okei, sain kakistettua. Kollega huikkasi heipat ja sulki oven perässään.
En ollut aiemmin kuullut kenenkään puhuvan psykoterapiassa käymisestä tuolla tavoin: työympäristössä, ei-niin-läheisten työkavereiden kuullen, noin vain, kuin mistä tahansa arkisesta asiasta.