Oulu voitti tiistaina isosti, kun 16-vuotiaiden ikäluokan salibandyfinalistit olivat kummatkin paikallisia joukkueita.
Loppuotteluita varjosti kuitenkin ikävä tribalismi ja yleinen urheiluhengen laiminlyönti valmentajien ja vanhempien toimesta.
Haluaisin ensi kädessä puolustaa nuoria, heidän erityistä päiväänsä sekä urheiluhenkeä ja mitä se tarkoittaa yhteisölle laajemminkin.
Oli lopputulema mikä vaan, Oulun piti voittaa tiistaina, koska finaaleissa oli melkein pelkästään poikia, jotka ovat pelanneet ja kehittyneet yhdessä pienestä asti.
Kaikki tämä mielessä, mikä antaa yleisölle, valmentajille ja toimitsijoille oikeuden saastuttaa näin pyhä juhlapäivä omalla suhmuroinnillaan? Tämän kuuluisi olla tapahtuma, jossa me juhlistetaan meidän nuoria ja niitä miehiä, joiksi ne on kasvamassa – niitä miehisiä hyveitä, joita ne edustaa kentällä kaikkien edessä.
Joskus vanhempien tehtävä on tajuta milloin pitää olla poissa tieltä. Me halutaan, että meidän alueen miehet voisivat joskus edustaa Suomea samoissa paidoissa, eikö niin? Yhdessä maajoukkueessa.
Kalevanpoikanne
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.